torstai 30. maaliskuuta 2017

Halu kuulua ehdokkaan äänestäjäkuntaan

Monenlaiset sosiaaliset ryhmät ja meidän jäsenyytemme niissä määrittävät suurelta osalta sitä millaisina me näemme itsemme. Maija-Riitta Ollila kirjoittaa Lauman valta-kirjassaan, että ihmisten identiteetti on tilkkutäkkimäinen - se koostuu osallisuudesta erilaisiin laumoihin, jotka toimivat erilaisilla logiikoilla ja arvoilla. Periaatteessa on olemassa kolmenlaisia referenssiryhmiä, jotka vaikuttavat valintoihimme. Ensinnäkin on sellaisia ryhmiä joihin me kuulumme, toiseksi sellaisia ryhmiä joihin haluaisimme kuulua ja kolmanneksi ryhmiä joihin emme halua kuulua. Ryhmiin kuuluminen liittyy myös voimakkaasti omaan identiteettiin, me rakennamme tietyntyyppistä identiteettiä kuulumalla tai erottautumalla ryhmiin. Näihin ryhmiin kuuluminen on väljää ja saattaa olla tiedossa vain meillä itsellämme. Pohdinkin siis, että voisiko jonkin ehdokkaan äänestäjäkuntaan kuuluminen olla houkutteleva ryhmä, johon ihmiset haluaisivat kuulua. Useimmilla ehdokkailla on tukijoukkoja, jotka käyttävät ylpeinä pinssejä ja järjestävät vaalitilaisuuksia. Entä äänestäjät? Tässä postauksessa selvitetään onko halu kuulua ehdokkaan äänestäjäkuntaan relevantti asia äänestäjille ja vaikuttaako halu kuulua ehdokkaan äänestäjäkuntaan äänestyspäätökseen?

Eduskuntavaalit 2015[1] –tutkimuksessa selvitin asiaa.  En kysynyt suoraan kuinka moni haluaa kuulua äänestäjäkuntaan, koska siihenhän tavallaan kuuluu automaattisesti kun jotakuta äänestää. Sen sijaan kysyin kuinka paljon ehdokasvalintaan vaikutti ”Haluan kuulua ehdokkaan äänestäjäkuntaan”. Olin yllättynyt tuloksesta. Yli puolet äänestäjistä koki äänestäjäkuntaan kuulumisen sikäli relevantiksi asiaksi, että he kokivat sen vaikuttaneen heidän ehdokasvalintaansa.



Miten houkuttelevia puolueiden ja äänestäjien äänestäjäkunnat ovat?


Äänestäjille tai ainakin osalle heistä puolueiden tai tiettyjen ehdokkaiden äänestäjäkunta saattaa olla vetoava tai luotaantyöntävä. Äänestäjät saattavat haluta kuulua tiettyyn äänestäjäkuntaan ja erottaa itsensä toisista äänestäjä ryhmistä. Esimerkiksi joku saattaa haluta kuulua Alexander Stubbin äänestäjäkuntaan ja samalla ”lainata” Stubbilta tiettyjä ominaisuuksia itseensä. Stubb on urheilullinen, komea, kansainvälisesti menestynyt ja sanavalmis. Toisaalta jotkut ihmiset eivät halua äänestää häntä juuri näiden ominaisuuksien vuoksi, koska hän on liian erilainen äänestäjästä itsestään. Shayo & Harel (2012) [2] huomauttavatkin, että ihmisille on tärkeää, että heidän valintansa ovat yhteensopivia heidän oman identiteettinsä kanssa. Fred Cutler (2002)[3] on todennut, että juuri samankaltaisuus ehdokkaan tai puolueen johtajan kanssa saattaa vaikuttaa valintaan, erityisesti silloin kun muuten ei osaa päätöstä tehdä.

Joillakin puolueilla saattaa ihan jo pelkästään demografiset tekijät toimia äänestämisen ja puoluesamaistumisen esteenä. Suhonen (2011)[4] on tutkinut puolueiden äänestäjäkuntia. Hän toteaa, että sukupuolen perusteella Kokoomus jakaantuu suunnilleen tasan, mutta Perussuomalaiset on selkeästi miesäänestäjien puolue (67% äänestäjistä miehiä) ja Vihreät ja Kristilliset naisäänestäjien puolue (72-75% äänestäjistä naisia). Muilla puolueilla äänestäjien sukupuolirakenne oli vain vähän vino. Ikärakenteenkin puolesta Kokoomus on tasaisin. Nuorten äänestäjien suosima puolue sen sijaan on Vihreät. Vanhemmat äänestäjät suosivat jotain seuraavista: KD, Kesk, RKP, SDP. Tulojen suhteen tasaisin rakenne on Keskustalla ja Kristillisdemokraateilla, sen sijaan pienituloisten puolueita ovat SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset ja suurituloiset äänestää Kokoomusta, RKP:tä tai Vihreitä.  Asuinpaikan mukaan profiilista poikkeavat Keskusta (maaseutu), RKP (rannikko) ja Vihreät (Uusimaa).

Jo olisin ehdokkaana vaaleissa miettisin tarkkaan tätä äänestäjäkuntaan kuulumista ja miten sitä voisi tehdä houkuttelevammaksi. Äänestäjäkunta ja siihen kuuluminen vaikuttaa joka toisen äänestäjän päätöksiin!





[1] Vaalimuusan Eduskuntavaalit 2015- tutkimus tehtiin nettikyselynä ennakkoäänestyksen alettua vuonna 2015.

[2] Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012

[3] Cutler, Fred (2002): “The Simplest Shortcut of All: Sociodemographic Characteristics and Electoral Choice”, Journal of Politics May2002, Vol. 64 Issue 2, p466

[4] Suhonen, Pertti (2011): ”Mistä Perussuomalaiset tulevat? ”, kirjassa Matti Wiberg (toim.): ”Populismi – kriittinen arvio”, Edita Publishing, Helsinki, s. 61-81

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti