torstai 31. toukokuuta 2018

Äänestäminen on asioihin vaikuttamista, osallistumista, taktikointia ja kommunikointia

Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan äänestyspäätöstä motivoi eniten halu vaikuttaa asioihin (94%). Myös halu osallistua yhteiseen päätöksentekoon vaikutti lähes kaikilla äänestäjillä (93%). Me haluamme suoraviivaisesti vaikuttaa omaan talouteemme, yhteiskunnan talouteen ja tulevaisuuteen, yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen, ympäristöön ja muihin meille tärkeisiin asioihin. Vaikka monet äänestäjät pyrkivät vaikuttamaan omiin etuihinsa, ei äänestyspäätös ole aina ollenkaan itsekäs. Ihmiset äänestävät myös tietynlaisten arvojen puolesta ja saattavat olla huolissaan jostain tietystä ryhmästä, esimerkiksi vanhukset, lapset, maahanmuuttajat jne.



Pyrkimys vaikuttaa asioihin voi olla suoraviivaista (äänestää mielestään parasta ehdokasta) tai taktikoivaa. Strateginen tai taktinen äänestäminen tarkoittaa ilmiötä, jossa ihmiset eivät äänestä mielestään parasta vaihtoehtoa, jos he eivät usko hänen tulevan valituksi, vaan jotakuta muuta, jonka avulla he pyrkivät estämään vielä huonomman vaihtoehdon toteutumisen (Rotemberg ()[i]). Tällainen ääni voi olla kompromissi, äänestetään todennäköisesti valituksi tulevaa melko hyvää vaihtoehtoa. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinesivaaleissa tilanne, jossa halutaan, että oman puolueen ehdokas saa vastapuolelta vastaansa helpommin voitettavan ehdokkaan ja siksi käydään äänestämässä toisen puolueen esivaaliessa tätä helpommin voitettavaa ehdokasta. Taktista äänestämistä pidetään demokratian kannalta ongelmallisena, koska tällöin vaaleista tulee peli, jossa äänestäjät eivät äänestä parasta ehdokasta, vaan sen mukaan mitä arvelevat muiden äänestävän. Ongelman suuruus vaihtelee, sillä Merrillin (1994)[ii] tutkimuksessa taktinen äänestäminen vaikutti merkittävästi Norjan 1989 vaalien lopputulokseen. Toisaalta taas Fieldhouse et al. (2007)[iii] tutkimuksen mukaan briteistä vain noin 9% äänesti taktisesti vuosien 1997-2001 vaaleissa.  

Näiden edellä mainittujen lisäksi äänestäminen on myös kommunikointia.  Äänestämällä halutaan ilmaista omia poliittisia näkemyksiä. Tätä kutsutaan termillä expressive voting (Carlsson & Johansson- Stenman (2010)[iv], Riker and Ordeshook (1968)[v], Jones & Hudson (2005)[vi], Kamhon & Yang (2001)[vii], Shayo & Harel (2012)[viii], Sobel & Wagner (2004)[ix], Engelen (2006)[x], Copeland & Laband (2002)[xi] ja Schuessler (2000)[xii]. Äänestäjät olettavat poliitikkojen ottavan äänestämällä ilmaistut mielipiteet huomioon. Aika moni äänestäjä tuntuu ajattelevan, että äänestäminen on kommunikointia ja että heidän antamansa ääni kertoo heidän arvoistaan ja tyylistään:


Jonkinlainen mielipiteen ilmaus on myös halu palkita tai rangaista puoluetta/ehdokasta. Ihan samalla tavalla kuin kuluttajat haluavat palkita tiettyjä yrityksiä hyvästä käytöksestä, (esimerkiksi suosimalla ympäristöystävällisiä yrityksiä) tai rangaista yrityksiä huonosta käyttäytymisestä (esimerkiksi boikotoimalla), myös äänestäjät haluavat palkita tai rangaista ehdokkaita tai puolueita. Tämä näkyy selvästi vaalituloksissa, sillä vaalikauden loppupuolen taloudellinen tilanne usein heijastuu vaalitulokseen. Kan & Young (1998)[xiii] sanovat, että osa ihmisistä äänestää pelkästään siksi, että voivat kannustaa tai rangaista jotain ehdokasta tai puoluetta (to ``cheer'' or ``boo''). Vuoden 1988 American National Election Study osoittaa, että tällainen käyttäytymisen on merkittävää ja että se vaikuttaa sekä äänestyspäätökseen yleensä (äänestääkö vai ei) että siihen ketä äänestää. Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan  mukaan halu tukea jotain ehdokasta vaikutti 88% ihmisten äänestyspäätökseen ja puolueen tukeminen 76%.  

Äänestämiseen tai ehdokasvalintaan ei siis ole vain yhtä motiivia tai syytä, vaan siihen vaikuttaa useat motiivit yhdessä. Valinta ei ole yksinkertaista.





[i] Rotemberg, Julio J. (????): “Attitude-dependent altruism, turnout and voting”, Public Choice, Volume 140, Numbers 1-2
[ii] Merrill, III (1994): “Rejoinder”, Journal of the American Statistical Association Dec94, Vol. 89 Issue 428, p1199-1199
[iii] Fieldhouse, Edward & Shryane, Nick & Pickles, Andrew (2007): ”Strategic voting and constituency context: Modelling party preference and vote in multiparty elections”, Political Geography ,26(2),p.159-178, Feb 2007
[iv] Carlsson, Fredrik & Johansson-Stenman, Olof (2010): “Why Do You Vote and Vote as You Do?”, Kyklos Nov2010, Vol. 63 Issue 4, p495-516
[v] Riker, William H., and Peter C. Ordeshook. "A Theory of the Calculus of Voting." American political science review 62.01 (1968): 25-42.
[vi] Jones, Philip & Hudson, John (2005): “Rationality and Voting”, Journal of Economic Perspectives Winter2005, Vol. 19 Issue 1, p242-243
[vii] Kamhon Kan & C.C. Yang (2001): ” On expressive voting: Evidence from the 1988 U.S. presidential election”, Public Choice, Volume 108, Numbers 3-4, p. 1573-7101
[viii] Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012
[ix] Sobel, Russell S., and Gary A. Wagner. "Expressive Voting and Redistribution." The Encyclopedia of Public Choice. Springer US, 2004. 569-571.
[x] Engelen, Bart. "Solving the Paradox The Expressive Rationality of the Decision to Vote." Rationality and Society 18.4 (2006): 419-441.
[xi] Copeland, Cassandra, and David N. Laband. "Expressiveness and voting." Public Choice 110.3-4 (2002): 351-363.
[xii] Schuessler, Alexander A. "Expressive voting." Rationality and Society 12.1 (2000): 87-119.
[xiii] Kan, Kamhon, and Cheng-Chen Yang. "On expressive voting: Evidence from the 1988 US presidential election." Public Choice 108.3-4 (2001): 295-312.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Äänestämisen kustannukset suurimpia Perussuomalaisilla ja pienimpiä Vasemmiston äänestäjillä

Viime kuun blogipostauksessa todettiin, että mitä suurempana pitää äänestämisen kustannuksia (kuvattu alla olevassa kuviossa) sitä todennäköisemmin jättää myös äänestämisen väliin. 



Selvitin myös sitä kuinka suurina eri puolueiden kannattajat pitävät äänestämisen kustannuksia. Voisi ajatella, että päätöksenteon kustannukset ovat kaikille samat (ensimmäinen sarake yllä olevassa kuviossa). Näin ei kuitenkaan ole sillä, näissä on suuria eroja eri puolueiden äänestäjien kohdalla. Kun Perussuomalaisten äänestäjistä yli puolet koki päätöksenteon tuskaa, niin Vasemmistoliiton äänestäjistä näin teki vain neljännes. (Tutkimuksen data on ajalta ennen Perussuomalaisten suurta splittiä). 


Päätöksenteon kustannukset  



Äänestysreissun kustannukset 


Äänestysreissun kustannukset voisivat olla suurimmat Keskustan ja RKP:n äänestäjille, joista osa perinteisesti asuu pitkin poikin maaseutua/saaristoa. Äänestysreissun kustannukset luulisi sen sijaan olevan pienimmät kaupunkilaisille äänestäjille kuten erityisesti Vihreiden kannattajille. 



Tämä olettamus pitikin suunnilleen paikkansa. Vihreillä kustannukset pienimmät ja Keskustalaisilla toiseksi suurimmat. Suurimmat kustannukset äänestysreissusta kokivat Perussuomalaisten kannattajat. Vaikka todellisissa kustannuksissa ei eri puolueiden välillä voi juurikaan olla eroja (poislukien Keskusta ja RKP), ovat koetut subjektiiviset kustannukset kuitenkin määrääviä äänestyspäätöksen kannalta. RKP ei ole mukana tuloksissa, koska RKP:n äänestäjiksi julistautuneita ei Vaalimuusan tietopankissa ollut riittävästi luotettavan analyysin tekemiseen. Jos siis äänestyspaikkoja lisättäisiin, saattaisi Keskusta ja Perussuomalaiset saada lisää ääniä. Ennustaminen on silti vaikeaa, koska koetut kustannukset ovat subjektiivisia ja riippuvat vain vähän reaalisista kustannuksista. Enemmän vaikutusta olisi äänestämisen koettujen hyötyjen nostamisella. 


Katumisen kustannukset 


Johdonmukaisella politiikalla ja ennakoitavuudella voidaan poistaa katumisen riskiä. Jostain syystä toiset puolueet tuntuvat onnistuneen tässä toisia paremmin. Perussuomalaisten tulosta selittää muutamat iltapäivälehtiin negatiivisessa valossa nousseet perussuomalaiset poliitikot, joiden äänestäjistä ainakin osa varmaan katuu valintaansa. SDP:n tulosta saattaisi selittää heikohko menetys muutamissa viime vaaleissa; ihmiset tykkäävät olla voittajan puolella. En ole seurannut Keskustan politiikkaan riittävän tarkasti, että osaisin sanoa mistä johtuu, että keskustalaiset pelkäävät katuvansa valintaansa enemmän kuin muut. 



Puolueen on tärkeää perehtyä siihen mikä saa heidän kannattajansa äänestämään ja millaiset tekijät estävät heitä lähtemästä uurnille. Tässä postauksessa on esitelty joitain äänestämisen esteitä. Myös äänestämisen hyödyt vaihtelevat Vaalimuusan tutkimusten mukaan puolueittain. 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Äänestämisen koetut kustannukset erottavat äänestäjät niistä, jotka eivät äänestä

Päätöksentekoon vaikuttavat monet alitajuiset asiat, joista äänestäjät eivät ole lainkaan tietoisia. Moni ei tule ajatelleeksi sitä, että äänestyspäätöksen ja äänestysreissun tekemiseen menee aikaa ja vaivaa. Toisin sanoen äänestämisestä tulee äänestäjälle kustannuksia. Nämä kustannukset saattavat jonkin verran vaihdella eri ihmisten välillä. Osalle päätöksenteko on helppoa ja osa pääsee kävellen äänestyspaikalle. Tämä vaihtelu on kuitenkin pientä sen rinnalla miten suuriksi kustannuksiksi (=harmeiksi) ihmiset nämä kokevat. Koetut kustannukset ovat subjektiivisia. Siinä missä joku toinen voi nauttia kävelystä äänestyspaikalle, toinen kokee sen rasittavaksi. Yksi nauttii tuntikausien päätöksentekoprosessista, vertailusta ja tiedonhakemisesta ja toinen ahdistuu päätöksenteon vaikeuden edessä.

Vaalimuusan tutkimuksissa (Presidentinvaalit 2018, Kuntavaalit 2017, Eduskuntavaalit 2015 ja eurovaalit 2014) äänestämisen kustannukset on jaettu ajallisesti kolmeen ryhmään: Päätöksentekokustannukset tulevat ennen äänestystä, äänestysajankohtaan liittyvät äänestysreissun kustannukset ja äänestyksen jälkeiset kustannukset liittyvät lähinnä katumiseen. Inhimillisiä kustannuksia ovat: aika, vaivannäkö ja psykologinen harmi (hankaluus tai katuminen). Tutkimusten mukaan ihmiset ovat valmiit menemään aika pitkälle välttääkseen katumista ja siksi katumisen pelko on otettu mukaan kustannuksiin. Perinteisesti mielletty kustannus eli raha on otettu myös huomioon äänestysreissun kohdalla.


MITEN ÄÄNESTÄJÄT JA EI-ÄÄNESTÄJÄT EROAVAT TOISISTAAN ÄÄNESTÄMISEN KUSTANNUSTEN SUHTEEN


Äänestäjät ja ei-äänestäjät eroavat merkittävästi toisistaan siinä miten suurina he kokevat äänestämisen kustannukset. Monelle äänestäjälle päätöksenteko tuntuu hauskalta ja äänestysreissu on kiva iltapäiväkävely, sen sijaan monet ei-äänestäjät potevat suurta päätöksenteon tuskaa ja kokevat äänestysreissun rasittavaksi.

Ei-äänestäjien kokemat kustannukset ovat suurempia kuin äänestäjien kokemat kustannukset kaikissa muissa kohdissa paitsi ehdokasvalintaan kuluva aika ja vaiva. Tämä on luonnollista, sillä jos ei aio äänestää, ei ehdokasvalintaan kuuluva aika tai vaivakaan tunnu isolta asialta. Kaikkein mielenkiintoisinta kuviossa on kuitenkin epävarmojen äänestäjien kokemat muita suuremmat kustannukset. Silloin kun miettii äänestäisikö vai ei kustannukset ovat suurimmillaan, silloin kun on jo päättänyt äänestää tai ei todellakaan aio äänestää, eivät kustannuksetkaan tunnu niin suurilta. Tämä on hyvä osoitus psykologisista äänestämiseen vaikuttavista tekijöistä, sillä ei ole luultavaa, että eriryhmien kohtaamissa kustannuksissa olisi faktisesti isoja eroja. Subjektiivisesti koetut kustannukset toimivat kuitenkin äänestämisen esteinä. Tutkimuksessa kysyttiin kuinka suuria kustannukset vastaajien mielestä olivat ja skaalana käytettiin ei lainkaan haittaa / jonkin verran haittaa / paljon haittaa. Alla olevaan kuvioon on yhdistetty jonkin verran + paljon haittaa: