keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Iranin parlamenttivaalit 21.2.2020

Iranin parlamenttivaalit alkoivat kiinnostamaan minua toden teolla, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sekaantui vaaleihin twiittaamalla suoraan Iranin hallintoa vastustaville kansalaisille. Tätä on mahdotonta käsittää kahdesta syystä. Ensinnäkin vallassa oleva porukka on uudistusmielinen, joka kannattavat yhteistyötä lännen kanssa, maan uudistamista vapaamielisempään suuntaan ja muutenkin rauhanomaista suhtautumista muihin maihin. Presidentti Trump näyttää kannattavan vaihtoehtoista, vanhoillista ja länteen vihamielisemmin suhtautuvaa porukkaa. On mahdotonta ymmärtää miksi. Toivon, että olen tulkinnut tilanteen väärin. Toinen seikka, miksi Trumpin sekaantumista on vaikea käsittää, on häpeämätön vaikuttaminen toisen maan vaaleihin.  Olemme täällä Euroopassa paheksuneet vahvasti Venäjän väitettyä sekaantumista meidän vaaleihimme ja Yhdysvalloissa tutkitaan edelleen minkä verran Venäjä vaikutti Trumpin valintaan viime presidentinvaaleissa. Nyt presidentti Trump sekaantuu ujostelematta toisen maan sisäisiin asioihin ja pyrkii vaikuttamaan täysin avoimesti vaalien lopputulokseen. Eikö tasapuolisuuden takia tätä toimintaa olisi syytä paheksua ihan yhtä paljon kuin Venäjää? 

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on osoittanut tukeaan Iranin mielenosoittajille muun muassa twiittaamalla tukensa farsin kielellä.


Tämä on sikälikin hämmentävää, että Iranin uskonnollinen johtaja näyttää vastailevan Trumpin viesteihin. 

Iran ei tykkää siitä, että Yhdysvallat puuttuu heidän vaaleihinsa 


(Kuvaa klikkaamalla pääset juttuun)

Iranin ehdokkaat asettavan Guardianin neuvoston edustaja, Abbasali Kadkhodai (2020) twiittasi suoraan Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeolle ja kehotti häntä keskittymään Trumpin hallinnon laillisuuteen sen sijaan, että se puuttuisi Iranin sisäisiin asioihin. Mike Pompeo oli aiemmin arvostellut jyrkästi Iranin hallintoa koska se ei päästä toisinajattelijoita ehdolle vaaleissa. Kadkhodai kehotti Trumpin hallintoa keskittymään vain omiin asioihinsa ja jättämään Iranin asiat Iranille. Erityisesti hän pohti legitimiteettiä siinä, että Yhdysvallat puuttuu Iranin vaaleihin.  

Tämä twiittailu ei ole harmitonta, sillä pahimmillaan se saattaa saada mielenosoittajat uskomaan, että Yhdysvallat todella tulee apuun tositilanteessa, mikä ei ole mitenkään todennäköistä. Ei ole myöskään uskottavaa, että Trump olisi todella kovinkaan huolissaan iranilaisista mielenosoittajista (Takkunen & Burtsov, 2020). 

Kuinka vapaat vaalit Iranissa on? 


Iranin parlamentissa on 290 paikkaa, joista 285 vaalitaan vaaleissa. Loput viisi menevät eri uskontokunnille (esimerkiksi yksi kristityille ja yksi juutalaisille). Wikipedian mukaan ehdokkaiden tulee täyttää seuraavat kriteerit: 


Koska ehdokashyväksynnän kriteerit eivät ole mitenkään yksiselitteisiä, on ehdokasvalintoja hyväksyvällä Guarding Council -neuvostolla suuri valta. Neuvostoon kuuluu 12 jäsentä ja tarkistavat kaikkien ehdokkaiden taustat. Vuosien kuluessa neuvosto on varmistanut järjestelmän jatkumisen estämällä ehdokkaita, jotka todennäköisesti pyrkisivät uudistuksiin ja häiritsisivät status quoa (Golgar, 2020). Tämä on johtanut siihen, että ehdokkaat edustavat hyvin kapeaa joukkoa Iranilaisia. Motevalli & Shahlan (2019) mukaan ydinjoukko koostuu presidentti Rouhanin kovimmista kriitikoista, jotka haluavat tiukempaa tulkintaa uskonnollisten lakien noudattamisesta ja joiden näkemyksiä määrittelee epäluottamus Yhdysvaltoihin ja länteen.

Maysam Bizaer ja Zaheena Rasheed kertovat Al Jazeerassa (2020), että Guardian Council ilmoitti hylänneensä yli kolmanneksen 14 500 mahdollisista ehdokkaista, mukaan lukien ennätykselliset 90 entistä kansanedustajaa. Esimerkiksi Teheranissa ei saatu edes täyteen uudistusmielisen puolueen ehdokaspaikkoja, joita oli 30. Hyväksyttyjä ehdokkaita oli vain 20. Hylätyt ehdokkaat olivat enimmäkseen sellaisia, jotka kannattivat maltillisia uudistuksia, suurempaa demokratiaa ja parempia suhteita muuhun maailmaan. Presidentti Rouhani kritisoi televisiopuheessaan voimakkaasti neuvoston toimintaa ja sanoi, että Iran ansaitsisi vapaat vaalit: ”The country belongs to everyone." Vinksahtanut ehdokasvalintasysteemi on johtanut siihen, että kaikki eivät edes yritä päästä ehdolle. Uudistusmielinen poliitikko Abdollah Ramazanzadeh on yksi näistä. Hänen mielestään on turhaa pyrkiä parlamenttiin, koska hän ei usko pääsevänsä edes ehdolle. "Maa on saavuttanut pisteen, jonka jälkeen Irania ei saa enää palautettua oikealle tielle ilman vapaita vaaleja”, Ramazanzadeh on todennut (Radio Farda, 2019). 

Äänestysprosentti ja vaalitulos 


Vaalit käytiin Iranissa melko jännittyneissä tunnelmissa, koska alkuvuodesta käytiin sodan partaalla Yhdysvaltoja vastaan, talouspakotteet vaikeuttavat maan toimintaa ja siellä on ollut paljon väkivaltaisesti tukahdutettuja mielenosoituksia nykyistä johtoa vastaan. Ihmiset olivat tyytymättömiä hallintoon, jonka he muun muassa uskovat peitelleen ukrainalaiskoneen alasampumiseen liittyviä tapahtumia. Mielenosoituksissa on vaadittu suuria uudistuksia.



Ei ollut suuri yllätys, että Iranin konservatiivit voittivat vaalit, kun oppositiolla ei juurikaan edes ollut ehdokkaita. Ibrahim Arwan mukaan (2020) konservatiivit ovat saaneet 219 paikkaa 290-jäsenisessä parlamentissa. Iranin Sisäministeriön mukaan äänestysprosentti koko maassa oli noin 42,5%, mikä on alhaisin vallankumouksen jälkeen. Edellisissä parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli yli 60%. Erityisen alhainen äänestysprosentti oli Teheranissa (25%). Tästä huolimatta Iranin korkein uskonnollinen johtaja Ajatollah Ali Khamenei kertoi, että äänestysprosentti on ollut ”hyvä”. Hän kuitenkin totesi, että maan viholliset ovat yrittäneet "estää" ihmisiä äänestämästä liioittelemalla koronaviruksen uhkaa.

Alhaista äänestysprosenttia kuitenkin povattiin jo ennakkoon. Todettiin etteivät ihmiset halua äänestää konservatiiveja, mutta he ovat pettyneitä myös uudistusmielisiin, jotka yllättäen voittivat edelliset vaalit Rouhanin neuvoteltua 2015 sopimuksen Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa. Presidentti Trumpin vetäydyttyä sopimuksesta yksipuolisesti 2018 alkoivat ongelmat. Kun Trump vetäytyi ydinsopimuksesta, hän heikensi Rouhanin merkittävintä saavutusta ja samalla hänen suosiotansa. Se myös vähensi merkittävällä tavalla intoa lähestyä länttä tai tehdä ylipäätään mitään sopimuksia lännen kanssa. Tämän lisäksi uudistusmieliset eivät pystyneet pitämään vaalilupauksiaan Yhdysvaltojen pakotteiden takia. Suosiota ei ole myöskään lisännyt se, että mielenosoittajia on ammuttu. Presidentti Rouhani puolusti hallinnon toimintaa televisiopuheessaan sanomalla, ettei suvaitse "anarkiaa ja mellakoita" (Bizaer & Rasheed, 2020).

Miksi vaalit olivat Iranille niin tärkeät 


Vaalit tuntuvat olevan Iranille todella tärkeät, vaikka näin pohjoismaisesta perspektiivistä niillä ei tunnu olevan mitään tekemistä demokratian kanssa. Aikani erilaisia lehtijuttuja luettuani ymmärsin, että kyse on johdon tarpeesta saada riittävä legitimiteetin vaikutelma toiminnalleen.  

Saied Golgar (2020) kertoo Al Jazeerassa miten viimeisen neljän vuosikymmenen aikana kuilu kansan ja hallinnon välillä on vähitellen kasvanut. Islamilainen tasavalta menetti heti vallankumouksen jälkeen tukijoukoistaan länsimielisen yläluokan. Myöhemmin keskiluokka lakkasi tukemasta hallintoa, esimerkiksi vuoden 2009 presidentinvaalien jälkeen syntynyt vihreä liike oli merkki keskiluokan kasvavasta tyytymättömyydestä maan johtoon. Vuodesta 2017 lähtien alemmat luokat, jotka ovat perinteisesti muodostaneet järjestelmän merkittävimmän tukipohjan, ovat myös menettäneet uskonsa järjestelmään. Yhä useammat iranilaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että hallitus ei edusta heitä, eikä sitä voida uudistaa.


Golgar (2020) kirjoittaa vaalien olevan erittäin tärkeät Iranille, koska Iranin johto on jo pitkään käyttänyt vaaleja välineenä luodessaan illuusiota julkisesta tuesta johdolle ja sen demokraattisesta legitimiteetistä. Nykytilanteessa johdolle on ollut tärkeämpää kuin koskaan ennen osoittaa edustavansa Iranin kansan tahtoa. Johto oli huolissaan sekä siitä, että kansa äänestäisi ”väärin”, mutta myös liian alhaisesta äänestysprosentista, koska äänestystuloksen tuki hallinnolle ei olisi kovin vakuuttava. Johto tietää, että ”ainoa tapa, jolla se voi selviytyä, on luoda demokratian illuusio antamatta tosiasiallisesti väestölle sananvaltaa” (Golgar, 2020). 

Mitä seuraavaksi


Tällä hetkellä Iran taistelee koronaepidemian kanssa ja kaikki energia menee siihen. Epidemian laannuttua uusi konservatiivinen johto saattaa Helsingin Sanomien jutun mukaan hyvinkin alkaa kehittelemään ydinasetta. Tässä tapauksessa Iranin arkkivihollinen Saudi-Arabia on jo ilmoittanut, että siinä tapauksessa sekin alkaa kehittää omaa ydinasettaan (Mikkonen, 2020).  Toisaalta jää nähtäväksi, miten Iranin sisäiset jännitteet kehittyvät, vaalien tarjoama tuki konservatiiviselle johdolle ei omissa silmissäni ole ehdokasasettelun ja äänestysprosentin huomioiden ole mielestäni kovinkaan vahva, mutta riittääkö se Iranin kansalle? On myös mahdollista, että presidentti Trump tekee jotain yllättävää (samankaltaista kuin kenraali Suleiman surmaaminen alkuvuodesta) kääntääkseen katseet pois Yhdysvaltojen sisäisistä ongelmista ja kritiikistä presidentin toimia kohtaan koronavirusepidemian alkuaikoina. 

Olen hyvin huolissani Iranin tilanteesta. Sympatiani ovat tavallisten iranilaisten puolella, jotka maksavat suurimman hinnan kaikista levottomuuksista, mitkä näyttävät vääjäämättömiltä jännitteiden kasvaessa. Ymmärrän myös vallasta tiukasti kiinnipitäviä tahoja, ei ole helppoa luopua vallasta, varsinkin kun siihen liittyy uskonnollisia vakaumuksia ja huoli maan tulevaisuudesta. Kaikenlaiset muutokset voivat keikuttaa venettä, mikä vaikuttaa jo nyt aika kiikkerältä. Harkitsin jossain vaiheessa, että olisin tarjonnut Vaalimuusan konsultointipalveluja Iranin uudistusmielisille tahoille. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska täältä käsin on vaikeaa, tietää kuka on hyvis ja kuka pahis, ja mihin mikäkin toimi johtaa. Tilanne vaikuttaa hyvin vaikealta. Yhteistyötä lännenkään kanssa on vaikea enää myydä iranilaisille, kun Trump yksipuolisesti vetäytyi sopimuksesta. EU toki yrittää pitää siitä kynsin hampain vielä kiinni, koska se on yksi EU:n suurimmista neuvottelusaavutuksista. 

Lähteet: 



Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet: , ,

perjantai 15. marraskuuta 2019

Miten EU-vaaleissa äänestäminen poikkeaa muissa vaaleissa äänestämisestä


Kalevassa oli Eurovaalien alla Heikki Uusitalon (2019) kirjoittama juttu siitä, miksi kannattaa äänestää Eurovaaleissa. Jutussa esiteltiin 10 syytä äänestää eurovaaleissa. Uusitalo tiivisti taitavasti tärkeimpiä syitä: EU vaikuttaa suureen osaan suomalaisesta lainsäädännöstä ja rahavirtoihin. EU on suomalaisille hyvä väylä vaikuttaa globaaleihin ilmiöihin ja se on demokratian puolestapuhuja, rauhanprojekti ja perusoikeuksien puolustaja. Iltalehti laittoi vielä paremmaksi ja listasi 100 syytä äänestää Eurovaaleissa (Möttinen 2019). Edellä mainittujen syiden lisäksi Möttinen korostaa, että yksittäisen europarlamentaarikon valta on suurempi valta kuin suomalaisella riviministerillä eduskunnassa. Lisäksi Möttinen toteaa, että: ”Äänestämällä EU-vaaleissa vaikutat maailman uusiin haasteisiin (ilmastonmuutos, digitaalisuus jne.) paremmin kuin eduskuntavaaleissa, sillä rajat ylittäviin ilmiöihin tarvitaan rajat ylittävää hallintaa.”. Möttinen jatkaa vielä: ”EU-parlamentti ottaa usein kantaa maailmanpolitiikkaan "raikkaan radikaalisti", koska sen lausunnoilla ei suurvaltapolitiikassa ole suurta diplomaattista merkitystä, mutta niillä on merkittävä moraalinen arvo.” Möttinen toteaa, että äänestämällä pääsee vaikuttamaan siihen, pysyykö EU edelläkävijänä ilmastoasioissa ja millaista maahanmuuttopolitiikkaa se harrastaa. Olennainen äänestämisen syy on toki myös: ”Greta Thunberg, 16, saa äänestää vasta seuraavissa EU-vaaleissa 2024 – olettaen, että vaaleja edelleen pidetään EU:ssa – ja että on Eurooppa, jossa äänestää.” On siis olemassa monia hyviä syitä äänestää nimenomaan eurovaaleissa. 

Euroopan parlamenttivaalit eroavat kansallisista vaaleista jonkin verran. Hix & Marsh (2007) ovat tutkineet Euroopan vaaleja 25:ssä EU-valtiossa vuosina 1979-2004. Tutkimuksessa selvisi, että puoluevalinnat poikkesivat huomattavasti niistä puoluevalinnoista mitä EU-valtioiden kansallisissa vaaleissa oli ollut. Kansallisissa vaaleissa äänestetään enemmän suuria ja hallitsevia puolueita, kun taas europarlamenttivaaleissa saatetaan äänestää pienpuolueita tai oppositiossa olevia puolueita. Tämä saattaa viitata siihen, että Eurovaaleissa huolet ja muut ajankohtaiset teemat vaikuttavat enemmän äänestyspäätöksiin, koska puoluevalinnat eivät ole niin vakiintuneita kuin kansallisissa vaaleissa.

Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan Europarlamenttivaaleissa äänestäneet eivät käyttäytymisen suhteen eroa suuresti muissa vaaleissa äänestäneistä. Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, sillä äänestäjät ovat enimmäkseen samoja ihmisiä. Joitain erojakin on:



Näyttää siltä, että usko äänestämisen vaikutuksiin on suunnilleen samalla tasolla. Samoin se, että kokee äänestyspäätöksen kertovan omista arvoista. Pieniä eroja on sen suhteen, että eurovaaleissa hieman useampi tuntuu valitsevan ensisijaisesti ehdokkaan eikä niinkään välittävän puolueista. Ehdokkaan kokemus politiikasta vaikuttaa ehdokasvalintaan enemmän kuin muissa vaaleissa ja vastaavasti se, kuinka miellyttävä persoona ehdokas on, vaikuttaa selvästi vähemmän kuin muissa vaaleissa. 

Uusitalo, Heikki (2019): Miksi äänestää eurovaaleissa? Tässä 10 hyvää syytä – Asioita, jotka koskettavat suoraan sinua, juttu Kalevassa 16.5.2019, https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/europarlamenttivaalit-2019-miksi-aanestaa-eurovaaleissa-tassa-10-hyvaa-syyta-asioita-jotka-koskettavat-suoraan-sinua/820241/

Möttinen, Martti (2019): Tässä on 100 syytä äänestää EU-vaaleissa viimeistään nyt, Iltalehti, 26.05.2019 klo 12:30 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/349c869c-4e90-4656-8e6e-a7a9441fcb48

Hix, Simon, and Michael Marsh. "Punishment or protest? Understanding European parliament elections." The journal of politics 69.2 (2007): 495-510.

Vaalimuusan (www.vaalimuusa.fi) tutkimustietopankissa on kyselytutkimuksilla kerättyä dataa viisistä viime vaaleista. 
Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet: ,

maanantai 30. syyskuuta 2019

Moni äänestäjä ulkoistaa päätöksentekonsa vaalikoneille



Vaalikoneet ovat hyviä päätöksenteon apuvälineitä. Ihmiset käyttävät vaalikoneita monella tavalla. Osa ei käytä lainkaan, kuudennes käyttää lähinnä huvikseen ja osa tarkistaa vaalikoneesta niiden ehdokkaiden vastauksia, joita jo muutenkin harkitsee. Näyttää kuitenkin siltä, että osa äänestäjistä ulkoistaa vaalikoneille päätöksentekonsa osittain tai kokonaan. 1% äänestää vaalikoneen kärkisuositusta riippumatta puolueesta ja 8% valitsee vaalikoneen perusteella muutaman suosikkipuolueensa joukosta ykkösehdokkaan. Ja 11% tuntuu pitävän vaalikonetta välineenä rajata ehdokkaiden joukkoa, siten että kärkisuositusten joukosta voi valita oman ehdokkaansa.

Ylläolevan perusteella vaikuttaisi siltä, että keskimäärin ei vielä kovinkaan moni ulkoista päätöksentekoaan vaalikoneille. Tämä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus, sillä jos tarkastellaan äänestäjiä ja vaalikoneen vaikutuksia iän mukaan, vaikuttaa siltä, että hyvin moni nuori aikuinen ulkoistaa päätöksentekonsa ainakin osittain algoritmeille: 




Vaikka osa vaalikoneista vilpittömästi pyrkii auttamaan äänestäjiä tekemään parhaan mahdollisen valinnan, on päätöksenteon ulkoistaminen vaalikoneilla silti vähän arveluttavaa. Olen testannut Eduskuntavaaleissa 2015 ja 2019 sekä Kuntavaaleissa 2017 vaalikoneiden minulle antamia suosituksia ja ne vaihtelevat suuresti. Osa vaalikoneista tuntuu olevan vähän huumorimielellä tehtyjä; muistaakseni joskus jossain kysyttiin onko ehdokas kissa- vai koiraihminen. Koska osa ihmisistä luottaa suuresti vaalikoneisiin, tarvitsisimme paljon keskustelua siitä ketkä saavat laatia vaalikoneita ja millaisia eettisiä asioita tulisi ottaa huomioon. 

Jo pelkästään vaalikoneiden teemat vaikuttavat siihen millainen painoarvo niillä on. Olen tutkinut paljon erilaisia äänestäjätyyppejä ja kiinnittänyt huomiota siihen, että mitä enemmän äänestäjä ulkoistaa päätöksentekoaan vaalikoneille, sitä todennäköisemmin hän äänestää vihreitä. Näiden muuttujien välillä on tilastollisesti merkitsevä korrelaatio (0.15**). On vaikea uskoa, että olisi pelkkää sattumaa, että vaalikoneissa on käsitelty paljon ympäristöön liittyviä aiheita (aiheita joihin Vihreillä on tietynlainen ”omistajuus”). Toivoisin laajaa yhteiskunnallista keskustelua vaalikoneisiin liittyvistä eettisitä kysymyksistä. Sitäkin olisi hyvä pohtia miten voimme estää, ettei mikään Suomen ulkopuolinen taho pääse manipuloimaan vaalikoneita. Se olisi nimittäin paljon tehokkaampi keino vaikuttaa vaalien lopputulokseen kuin trollaaminen.

Vaalikoneiden luotettavuus testit: 

Vaalikoneiden luotettavuus testissä: Case Eduskuntavaalit 2015
https://vaalimuusa.blogspot.com/2016/09/vaalikoneiden-luotettavuus-testissa.html 

Vaalikoneiden luotettavuus testissä: Case Kuntavaalit 2017 https://vaalimuusa.blogspot.com/2017/04/vaalikoneiden-luotettavuus-testissa.html

Vaalikoneiden luotettavuus testissä: Case eduskuntavaalit 2019 https://vaalimuusa.blogspot.com/2019/04/vaalikoneiden-luotettavuus-testissa.html

Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet: ,

perjantai 3. toukokuuta 2019

Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa äänestäjät: Päätöksenteko erilaista eri puolilla rajaa

Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Siitä on jo tovi aikaa, mutta kiinnostavalla tavalla se tuntuu jakavan suomalaisia yhä. Muutama vuosi sitten geenitutkijat havaitsivat, että ihmisten geenit ovat erilaisia eripuolilla rajaa. Johtuuko sitten tästä vai jostain muusta niin myös sairastaminen on Kelan mukaan rajan eri puolilla erilaista.

Näistä tutkimustuloksista inspiroituneena luokittelin Vaalimuusan kyselyihin eri vaaleissa vastanneet ihmiset kartalle sen mukaan ovatko he tehneet äänestyspäätöksensä lähinnä pelkästään vaalikoneen perusteella vai lähinnä pelkästään huolellista harkintaa käyttäen. Mikään ei tietenkään sulje pois sekä vaalikoneen käyttämistä että huolellista harkintaa. Vastakkainasettelulla pyrittiin saamaan esiin ääripäät. Aivan ääripäiden lisäksi  luokittelussa on mukana lähes pelkästään vaalikoneen tai lähes pelkästään huolellisen harkinnan tuloksena syntyneet äänestyspäätökset. Tulokset ovat alustavia, sillä vastanneiden määrä on joissain maakunnissa hyvin pieni. Vastaukset täsmentyvät, kun saadaan täydennettyä tietopankkia tämän vuoden vaalikyselyillä.

On kiinnostavaa, että päätöksenteko näyttää todella olevan erilaista Pähkinäsaaren rajan pohjois- ja eteläpuolella. Pohjoisessa päätökset perustuvat huolelliseen harkintaan ja etelässä luotetaan enemmän vaalikoneeseen.


Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet:

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Vaalikoneiden luotettavuus testissä: Eduskuntavaalit 2019

Tein pienimuotoisen vaalikonetestin kuntavaaleissa. Vastasin yhdeksään vaalikoneeseen mahdollisimman huolellisesti ja valitsin alueeksi Uudenmaan vaalipiirin. Vaalikoneet suosittelivat minulle erinäisiä ehdokkaita, joiden arvot olivat mahdollisimman lähellä omiani. Kiinnostavaa näissä suosituksissa oli se, miten erilaisia ehdokkaita eri vaalikoneista nousi. Ykkössuositukseksi nousi yhteensä seitsemän eri puolueen ehdokkaita! Tämä yhden vastaajan vastauksiin perustuva testi ei toki ole hirveän luotettava, mutta kiinnostava se oli. Testi lisäsi huoltani vaalikoneiden kasvavasta vallasta. 

Koska en halua tässä paljastaa suosikkipuolueitani vaihdoin puolueiden nimien tilalle termit suosikkipuolue, toinen mahdollinen vaihtoehto, voisin ehkä harkita hätätilanteessa, en missään tapauksessa äänestäisi (loput). Nuo ovat siis äänestämiseni todennäköisyysjärjestyksessä. Mutta mitä sanovatkaan vaalikoneet? 

Otin mukaan analyysiin vaalikoneiden suosittelemat 10 ”parasta” ehdokasta ja tarkastelin ainoastaan heidän puolueitaan. Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella 10 top ehdokkaan joukkoon tuli 10 suosikkipuolueestani. Tämä vaikuttaisi arvojen perusteella aikalailla hyvältä. Vaalikone vaikuttaisi luotettavalta sen suhteen, että se peilaa hyvin minun ja suosikkipuolueeni arvoja. Myös Turun sanomien ja Ylen vaalikoneet vaikuttavat kohtuullisen hyviltä. Sitten heikkenee jo paljon, kun jo puolet top ehdokkaista on puolueista, mitä en voisi missään tapauksessa kuvitella äänestäväni.



Jos äänestäisin pelkästään vaalikoneen perusteella saattaisin äänestää puoluetta, joka ei todellakaan edusta minun arvoja tai aja etujani. Voisin toisin sanoen äänestää ”väärin” noin 50% todennäköisyydellä. (Todellisuudessa aika harva onnistuu vaaleissa äänestämään oikein, katso tutkimus tästä). 

Osittain arvojen vastaamattomuus johtuu vaalikoneiden laatijoiden kehnoista kysymyksistä, osa mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta vastaamisessa (omat ja ehdokkaiden vastaukset) ja osa siitä, että eri puolueiden ehdokkaat ovat vastanneet eri vaalikoneisiin erilaisella aktiviteetilla. Alla on vielä sama kuva kuin yllä, mutta siten, että kuvassa näkyy koko puoluehajonta.




Kuvassa A= Suosikkipuolue, B= kakkonen jne. Lue koko tutkimus tästä.

PS. Vaalimuusan nettisivuilta löydät tietoa tehdyistä tutkimuksista ja tutkimustuloksia esitellään tässä Vaalimuusa-blogissa sekä Youtubessa Vaalimuusan kanavalla. 
Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet:

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Vaalituloksen psykologia



Äänet on laskettu ja voittajat ja häviäjät ovat selvillä. Vaalitulosta pystyi ennakoimaan galluppien avulla, mutta miksi tämä meni niin kuin meni? Vaalitulosta selittävät seuraaviin ilmiöihin liittyvät  psykologiset seikat:

Ilmastonmuutos


Aika harva kansalainen on voinut välttyä ilmastonmuutoskeskustelulta. Osaa asia ahdistaa tosi paljon, osa on hieman huolissaan, osa ei välitä ja osa kieltää koko ilmiön. Asian nouseminen tapetille toi ääniä sekä Vihreille että Perussuomalaisille. Moni äänestäjä, joka ei oikein tiedä ketä tai mitä puoluetta äänestäisi (ja on edes vähän huolissaan ympäristöstä) saattoi ulkoistaa ympäristöstä murehtimisen Vihreille ajatellen, ettei kuitenkaan itse paljoa pysty tekemään, niin tekee edes tämän. Toisaalta on sellaisia, joita ahdistaa ajatus luopumisesta ja niukemmasta elämästä. On helppo kieltää koko ilmastonmuutos ja olla joko sitä mieltä, että se on salaliittoteoriaa tai ettei me Suomessa kuitenkaan voida vaikuttaa, niin miksi vaivautua. Perussuomalaiset kalastelivat näitä ääniä (ja saivat). Moni ihminen halusi ”ampua alas ilmastoankan” (Termi Teuvo Hakkaraisen vaalimainoksesta).

Rasisismi


On selvää, että pakolaisten vastaanottoon, maahanmuuttoon ja kotouttamiseen on liittynyt ongelmia. Tästä on ihmisistä on päätellyt, että jos tänne ei päästäisi ketään, ei olisi ongelmiakaan. Osa taas ajattelee, että lähimmäistä kuuluu auttaa hädässä ja siksi meidän edelleen tulee vastaanottaa pakolaisia ja auttaa heitä paremman elämän alkuun. Keskustelut netissä ovat saaneet rasistisia, uhkaavia ja vihamielisiä sävyjä. Joskus nämä tunteet ovat purkautuneet myös tekoina. Kiihtynyt keskustelu, ja huoli sekä maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista ja toisaalta rasistien aiheuttamista ongelmista, ovat tuoneet ääniä sekä Perussuomalaisille (ovat maahanmuuttokriittisiä) että Vasemmistoliitolle, Vihreille ja Demareille (ovat kampanjoineet humaanien arvojen, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta).  Jokainen rasistinen ryöpsähdys on siis tuonut ääniä sekä Perussuomalaisille että Vasemmistolle. Suhde on epäselvä ja se kuinka taktisesti kannattavaa tuollainen on.

Sote-ahdistus


Vaikka Pääministeri Sipilä toimi suoraselkäisesti soten kaatumisen jälkeen, se ei kuitenkaan vakuuttanut kansalaisia. Soteen liitettiin monta palikkaa ja siitä tuli liian suuri hallittavaksi. Vaikka sote oli koko hallituksen juttu, se liittyi kuitenkin enemmän Keskustaan kuin Kokoomukseen. Osin Kokoomus ja Keskusta olivat myös sotesta eri mieltä; esimerkiksi maakuntahallintoa ei Kokoomus tunnu pitävän läheskään yhtä tärkeänä kuin Keskusta. Aika harva sotesta mitään ymmärtää, mutta moni ymmärsi sen lisäävän byrokratiaa. Soten kaatumisen jälkeen on laskettu projektiin mennyttä rahasummaa ja sen menettämistä pidetään enemmän Keskustan kuin Kokoomuksen syynä ja siksi Keskusta menetti ääniä ja Kokoomus ei (tai luultavasti menetti, mutta vain vähän, ja ne kompensoituivat).

Vanhustenhoito


Juuri vaalien alla paljastui kammottavia epäkohtia vanhustenhoidon laiminlyönneistä. Kokoomuksen Petteri Orpo epäonnistui viestinnässään pahan kerran, kun ei heti myöntänyt, että ongelma on suuri ja se hoidetaan kuntoon. Sen sijaan Orpo puhui numeroista, tuli tunne, ettei Kokoomus välitä. Kokoomus menetti paljon ääniä tämän takia. Sen sijaan huolenpitoa vanhuksista tarjosi (ja sai ääniä) Vasemmistoliitto ja SDP erityisesti.

Sukupuolineutraalit liitot ja oikeudet


Vaikka Kristilliset saattoivat saada ääniä samoista syistä kuin Vasemmisto eli ihmisistä välittämisen takia (case vanhustenhoito ja rasismi), niin he myös menettivät ääniä vastustaessaan (ainakin historiassa) sukupuolineutraaleja liittoja ja oikeuksia. 

Sininen ongelma


Sinisten ongelmana oli erottuvan vaaliohjelman ja teemojen puute. Kun Perussuomalaisten näkyvimmät teemat eli maahanmuuttajat ja ilmastoankat ottaa pois, ei jäljelle jää juuri mitään raflaavaa. Osa pitää sinisiä loikkareina, lisäksi heitä rasitti hallitusvastuu ja herroittuminen.

Tulevaisuususko


Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten äänestäjien tulevaisuudenusko korreloi Vihreiden ja Kokoomuksen äänestämisen kanssa. On luultavaa, että moni nuori uusi äänestäjä äänesti nimenomaan näitä puolueita. Eli Kokoomus ja Vihreät saivat uusien, nuorten äänestäjien ääniä.

Kiitos kuvasta iosphere at freedigitalphotos.net



Lähettänyt klo Ei kommentteja: Linkit tähän tekstiin
Tunnisteet:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)