perjantai 3. toukokuuta 2019

Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa äänestäjät: Päätöksenteko erilaista eri puolilla rajaa

Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323. Siitä on jo tovi aikaa, mutta kiinnostavalla tavalla se tuntuu jakavan suomalaisia yhä. Muutama vuosi sitten geenitutkijat havaitsivat, että ihmisten geenit ovat erilaisia eripuolilla rajaa. Johtuuko sitten tästä vai jostain muusta niin myös sairastaminen on Kelan mukaan rajan eri puolilla erilaista.

Näistä tutkimustuloksista inspiroituneena luokittelin Vaalimuusan kyselyihin eri vaaleissa vastanneet ihmiset kartalle sen mukaan ovatko he tehneet äänestyspäätöksensä lähinnä pelkästään vaalikoneen perusteella vai lähinnä pelkästään huolellista harkintaa käyttäen. Mikään ei tietenkään sulje pois sekä vaalikoneen käyttämistä että huolellista harkintaa. Vastakkainasettelulla pyrittiin saamaan esiin ääripäät. Aivan ääripäiden lisäksi  luokittelussa on mukana lähes pelkästään vaalikoneen tai lähes pelkästään huolellisen harkinnan tuloksena syntyneet äänestyspäätökset. Tulokset ovat alustavia, sillä vastanneiden määrä on joissain maakunnissa hyvin pieni. Vastaukset täsmentyvät, kun saadaan täydennettyä tietopankkia tämän vuoden vaalikyselyillä.

On kiinnostavaa, että päätöksenteko näyttää todella olevan erilaista Pähkinäsaaren rajan pohjois- ja eteläpuolella. Pohjoisessa päätökset perustuvat huolelliseen harkintaan ja etelässä luotetaan enemmän vaalikoneeseen.


perjantai 26. huhtikuuta 2019

Vaalikoneiden luotettavuus testissä: Eduskuntavaalit 2019

Tein pienimuotoisen vaalikonetestin kuntavaaleissa. Vastasin yhdeksään vaalikoneeseen mahdollisimman huolellisesti ja valitsin alueeksi Uudenmaan vaalipiirin. Vaalikoneet suosittelivat minulle erinäisiä ehdokkaita, joiden arvot olivat mahdollisimman lähellä omiani. Kiinnostavaa näissä suosituksissa oli se, miten erilaisia ehdokkaita eri vaalikoneista nousi. Ykkössuositukseksi nousi yhteensä seitsemän eri puolueen ehdokkaita! Tämä yhden vastaajan vastauksiin perustuva testi ei toki ole hirveän luotettava, mutta kiinnostava se oli. Testi lisäsi huoltani vaalikoneiden kasvavasta vallasta. 

Koska en halua tässä paljastaa suosikkipuolueitani vaihdoin puolueiden nimien tilalle termit suosikkipuolue, toinen mahdollinen vaihtoehto, voisin ehkä harkita hätätilanteessa, en missään tapauksessa äänestäisi (loput). Nuo ovat siis äänestämiseni todennäköisyysjärjestyksessä. Mutta mitä sanovatkaan vaalikoneet? 

Otin mukaan analyysiin vaalikoneiden suosittelemat 10 ”parasta” ehdokasta ja tarkastelin ainoastaan heidän puolueitaan. Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella 10 top ehdokkaan joukkoon tuli 10 suosikkipuolueestani. Tämä vaikuttaisi arvojen perusteella aikalailla hyvältä. Vaalikone vaikuttaisi luotettavalta sen suhteen, että se peilaa hyvin minun ja suosikkipuolueeni arvoja. Myös Turun sanomien ja Ylen vaalikoneet vaikuttavat kohtuullisen hyviltä. Sitten heikkenee jo paljon, kun jo puolet top ehdokkaista on puolueista, mitä en voisi missään tapauksessa kuvitella äänestäväni.



Jos äänestäisin pelkästään vaalikoneen perusteella saattaisin äänestää puoluetta, joka ei todellakaan edusta minun arvoja tai aja etujani. Voisin toisin sanoen äänestää ”väärin” noin 50% todennäköisyydellä. (Todellisuudessa aika harva onnistuu vaaleissa äänestämään oikein, katso tutkimus tästä). 

Osittain arvojen vastaamattomuus johtuu vaalikoneiden laatijoiden kehnoista kysymyksistä, osa mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta vastaamisessa (omat ja ehdokkaiden vastaukset) ja osa siitä, että eri puolueiden ehdokkaat ovat vastanneet eri vaalikoneisiin erilaisella aktiviteetilla. Alla on vielä sama kuva kuin yllä, mutta siten, että kuvassa näkyy koko puoluehajonta.




Kuvassa A= Suosikkipuolue, B= kakkonen jne. Lue koko tutkimus tästä.

PS. Vaalimuusan nettisivuilta löydät tietoa tehdyistä tutkimuksista ja tutkimustuloksia esitellään tässä Vaalimuusa-blogissa sekä Youtubessa Vaalimuusan kanavalla. 

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Vaalituloksen psykologia



Äänet on laskettu ja voittajat ja häviäjät ovat selvillä. Vaalitulosta pystyi ennakoimaan galluppien avulla, mutta miksi tämä meni niin kuin meni? Vaalitulosta selittävät seuraaviin ilmiöihin liittyvät  psykologiset seikat:

Ilmastonmuutos


Aika harva kansalainen on voinut välttyä ilmastonmuutoskeskustelulta. Osaa asia ahdistaa tosi paljon, osa on hieman huolissaan, osa ei välitä ja osa kieltää koko ilmiön. Asian nouseminen tapetille toi ääniä sekä Vihreille että Perussuomalaisille. Moni äänestäjä, joka ei oikein tiedä ketä tai mitä puoluetta äänestäisi (ja on edes vähän huolissaan ympäristöstä) saattoi ulkoistaa ympäristöstä murehtimisen Vihreille ajatellen, ettei kuitenkaan itse paljoa pysty tekemään, niin tekee edes tämän. Toisaalta on sellaisia, joita ahdistaa ajatus luopumisesta ja niukemmasta elämästä. On helppo kieltää koko ilmastonmuutos ja olla joko sitä mieltä, että se on salaliittoteoriaa tai ettei me Suomessa kuitenkaan voida vaikuttaa, niin miksi vaivautua. Perussuomalaiset kalastelivat näitä ääniä (ja saivat). Moni ihminen halusi ”ampua alas ilmastoankan” (Termi Teuvo Hakkaraisen vaalimainoksesta).

Rasisismi


On selvää, että pakolaisten vastaanottoon, maahanmuuttoon ja kotouttamiseen on liittynyt ongelmia. Tästä on ihmisistä on päätellyt, että jos tänne ei päästäisi ketään, ei olisi ongelmiakaan. Osa taas ajattelee, että lähimmäistä kuuluu auttaa hädässä ja siksi meidän edelleen tulee vastaanottaa pakolaisia ja auttaa heitä paremman elämän alkuun. Keskustelut netissä ovat saaneet rasistisia, uhkaavia ja vihamielisiä sävyjä. Joskus nämä tunteet ovat purkautuneet myös tekoina. Kiihtynyt keskustelu, ja huoli sekä maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista ja toisaalta rasistien aiheuttamista ongelmista, ovat tuoneet ääniä sekä Perussuomalaisille (ovat maahanmuuttokriittisiä) että Vasemmistoliitolle, Vihreille ja Demareille (ovat kampanjoineet humaanien arvojen, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta).  Jokainen rasistinen ryöpsähdys on siis tuonut ääniä sekä Perussuomalaisille että Vasemmistolle. Suhde on epäselvä ja se kuinka taktisesti kannattavaa tuollainen on.

Sote-ahdistus


Vaikka Pääministeri Sipilä toimi suoraselkäisesti soten kaatumisen jälkeen, se ei kuitenkaan vakuuttanut kansalaisia. Soteen liitettiin monta palikkaa ja siitä tuli liian suuri hallittavaksi. Vaikka sote oli koko hallituksen juttu, se liittyi kuitenkin enemmän Keskustaan kuin Kokoomukseen. Osin Kokoomus ja Keskusta olivat myös sotesta eri mieltä; esimerkiksi maakuntahallintoa ei Kokoomus tunnu pitävän läheskään yhtä tärkeänä kuin Keskusta. Aika harva sotesta mitään ymmärtää, mutta moni ymmärsi sen lisäävän byrokratiaa. Soten kaatumisen jälkeen on laskettu projektiin mennyttä rahasummaa ja sen menettämistä pidetään enemmän Keskustan kuin Kokoomuksen syynä ja siksi Keskusta menetti ääniä ja Kokoomus ei (tai luultavasti menetti, mutta vain vähän, ja ne kompensoituivat).

Vanhustenhoito


Juuri vaalien alla paljastui kammottavia epäkohtia vanhustenhoidon laiminlyönneistä. Kokoomuksen Petteri Orpo epäonnistui viestinnässään pahan kerran, kun ei heti myöntänyt, että ongelma on suuri ja se hoidetaan kuntoon. Sen sijaan Orpo puhui numeroista, tuli tunne, ettei Kokoomus välitä. Kokoomus menetti paljon ääniä tämän takia. Sen sijaan huolenpitoa vanhuksista tarjosi (ja sai ääniä) Vasemmistoliitto ja SDP erityisesti.

Sukupuolineutraalit liitot ja oikeudet


Vaikka Kristilliset saattoivat saada ääniä samoista syistä kuin Vasemmisto eli ihmisistä välittämisen takia (case vanhustenhoito ja rasismi), niin he myös menettivät ääniä vastustaessaan (ainakin historiassa) sukupuolineutraaleja liittoja ja oikeuksia. 

Sininen ongelma


Sinisten ongelmana oli erottuvan vaaliohjelman ja teemojen puute. Kun Perussuomalaisten näkyvimmät teemat eli maahanmuuttajat ja ilmastoankat ottaa pois, ei jäljelle jää juuri mitään raflaavaa. Osa pitää sinisiä loikkareina, lisäksi heitä rasitti hallitusvastuu ja herroittuminen.

Tulevaisuususko


Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten äänestäjien tulevaisuudenusko korreloi Vihreiden ja Kokoomuksen äänestämisen kanssa. On luultavaa, että moni nuori uusi äänestäjä äänesti nimenomaan näitä puolueita. Eli Kokoomus ja Vihreät saivat uusien, nuorten äänestäjien ääniä.

Kiitos kuvasta iosphere at freedigitalphotos.net



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kannattaako yhteisilmoitukset vaalimainonnassa?


Vaalimainonta ja yhteisilmoitukset sanomalehdissä


Melko moni ehdokas päätyi viime kuntavaaleissa 2017 tekemään yhteisen ilmoituksen lehteen puoluekaverien kanssa. Jotkut olivat niinkin radikaaleja, että ilmoittivat yhdessä muiden samanmielisten kanssa yli puoluerajojen. Yhteisilmoituksissa on hyvänä puolena se, että ilmoituksen saa halvemmalla. (Jos on kolmen ehdokkaan yhteinen ilmoitus, olettaisin jokaisen maksavan vain kolmasosan ilmoituksen hinnasta). Samalla rahamäärällä saa siis suuremman pinta-alan lehdestä. Toki huonona puolena on, että ehdokkaan henkilökohtaisesti saama huomio on myös vain se kolmannes tuosta yhteisilmoituksesta. Hyvää voi olla myös se, että ryhmäilmoitukseen kiinnittää ehkä enemmän huomiota kuin yksittäisen ilmoittajan ilmoitukseen. Vähän tuntemattomampi ehdokas saattaa myös hyötyä yhteisilmoituksesta, jos siinä on tunnetumpia ehdokkaita kiinnittämässä huomiota.


Tutkin Keski-Uusimaasta ja Turun Sanomista sitä miten yhteisilmoitukset toimivat verrattuna henkilökohtaisiin ilmoituksiin. Käytännössä tämä tutkimus tehtiin siten, että laskettiin ilmoituksen lukumäärät ja yhteis-ilmoituksista ehdokkaan osuus pinta-alasta. Kun keskimääräinen äänimäärä Turun, Keravan, Tuusulan ja Järvenpään vaalipiirissä oli 71 ääntä on tämä asetettu indeksiksi (100). Äänimäärä nousee selvästi (indeksi 145), jos laittaa yhteisen ilmoituksen jonkun kanssa verrattuna siihen, ettei ilmoita lainkaan. Voisi siis sanoa yhteismainonnan olevan tehokasta ja kannattavaa. Vielä tehokkaampia ovat silti omat henkilökohtaiset ilmoitukset. Jos laittaa yhden oman ilmoituksen äänimäärä kasvaa 79% (indeksi 179).  Kaikkein tehokkainta on laittaa useita omia ja yhteisilmoituksia, sillä se kolminkertaistaa äänimäärän (indeksi 303).


PS. Vaalimuusan nettisivuilta löydät tietoa tehdyistä tutkimuksista ja tutkimustuloksia esitellään tässä Vaalimuusa-blogissa sekä Youtubessa Vaalimuusan kanavalla. 

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Vaalimainonnan optimaalinen ajoitus



Miten vaalimainonta kannattaa ajoittaa? Osa äänestää jo ennakkoon ja osa vasta vaalipäivänä. Jos haluaa tavoittaa ennakkoon äänestävät, niin kaikki mainonta ennakkoäänestysajan jälkeen ovat turhia. Jos taas haluaa vaikuttaa viimehetken empijöihin kannattaisi mainostaa mahdollisimman myöhään. Mainonnan lajit ovat vaikutukseltaan erilaisia. Ulkomainonta vaikuttaa koko vaaliajan, sanomalehti-ilmoitukset päivän pari (ellei niitä sitten leikkaa talteen jolloin vaikutus on pidempi) ja radiomainonta vain hyvin lyhyen hetken. Toki kaikista mainoksista saattaa jäädä jonkinlainen muistijälki.

Tutkin aihetta Kuntavaaleissa 2017 ja selvitin miten sanomalehti-ilmoitusten ajoitus ja lukumäärä korreloi äänimäärän kanssa. Tutkimusaineistona oli Turun Sanomissa ilmestyneet ilmoitukset ja äänimäärä Turun vaalipiirissä. Tutkimuksesta on poistettu sellaiset ”julkkisehdokkaat”, koska heidän äänimääränsä ja mainontansa poikkeaa muista. Näitä julkkiksia olivat esimerkiksi puolueiden puheenjohtaja yms. Katso tarkemmin tutkimuksen tekotavasta tästä.

Jos budjetti sallii vain yhden ilmoituksen, niin se kannattaa laittaa ehdottomasti laittaa vasta vaalipäivänä. Äänimäärä on 3,5-kertainen keskimääräiseen äänimäärään verrattuna. Myös vaaleja edeltävä päivä eli lauantai on hyvä aika ilmoittaa, koska äänimäärä on lähes kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna.




Jos vaalibudjetti sallii useampia ilmoituksia. Kannattaa edelleen ilmoittaa vaalipäivänä ja sen lisäksi joko edellisenä päivänä tai aiemmin. Jotkut olivat kokeilleet useampaan ilmoitusta vaalipäivän lehdessä. Tämäkin nosti äänimäärää verrattuna keskimääräiseen äänisaaliiseen, mutta ei niin paljoa kuin ilmoitukset eri päivinä.


Tutkimus ja kuva on julkaistu Turun Sanomien luvalla.