sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Periaatteena äänestämättömyys – mistä oikein on kyse?

Olet ehkä kuullut jonkun sanovan,  ettei äänestä periaatteesta. Selvittelin Vaalimuusan tutkimustietopankista mistä oikein on kyse. Äänestämättömyystutkimuksissa neljistä viime vaaleista selvitettiin syitä sille, miksi ei aio äänestää, harkitseeko äänestämistä ja miten yleensä suhtautuu politiikkaan ja äänestämiseen.

Aika monelle vaaleissa äänestämisen väliin jättävälle äänestämättömyys on jonkinasteinen periaate (katso alla oleva kuvio). Jatkossa tarkastellaan tarkemmin tuota 47%:n ryhmää, joilla periaate vaikuttaa äänestämättömyyteen.



Kuten yllä olevasta kuviostakin näkee, vain osalla ”periaate” vaikuttaa paljon äänestämättömyyteen. Vielä harvemmalla se on pääasiallinen tai ainoa syy olla äänestämättä. Periaatteen takia äänestämättömät jakaantuvat siis kahteen alaryhmään. Toisilla on ”vankka” periaate ja he eivät edes harkitse äänestämistä. Toisilla (enemmistöllä) periaate on vähän löysempi, sillä he kuitenkin harkitsevat äänestämistä.


Jos jättää äänestämisen väliin ” periaatteen” takia, äänestämättäjättäminen on kannanotto. Ei haluta tukea mitään ehdokasta tai puoluetta,  koska niihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti eikä niistä pidetä. Äänestämisen vaikutuksiin ei uskota, eikä äänestämistä pidetä kansalaisvelvollisuutena.  Tätä ryhmää dominoivat nuoret miehet, joista monella on melko vähäinen koulutus. Katso ikä- ja sukupuolijakauma alla olevasta kuviosta.



Kokonaiskuvan siitä kuinka monella periaate vaikuttaa äänestämättömyyteen saadaan yhdistämällä periaatteen vahvuus (oman kuvauksen mukaan) ja se harkitseeko äänestämistä. Tällä tavalla analysoituna voidaan todeta että noin 17 prosenttia äänestämättäjättäneistä jättää äänestämisen väliin periaatteen vuoksi. Alla  oleva kuvio  havainnollistaa  miten äänestämättömyysperiaate vaikuttaa äänestämisen todennäköisyyteen eli minkä suuruisia äänestämättäjättäneiden ryhmät ovat tällä tavalla luokiteltuna.



perjantai 31. elokuuta 2018

Mitä vähemmän uskoo äänestämisen vaikutuksiin, sitä todennäköisemmin äänestää Perussuomalaisia

Vaalimuusantutkimustietopankissa on tuloksia äänestäjien käyttäytymisestä kahdeksasta eri vaalista. Tutkimuksissa on muun muassa selvitelty äänestämisen motiiveja, puoluevalinnan ja ehdokasvalinnan perusteita sekä yleistä suhtautumista äänestämiseen. On kiinnostava havainto, että sillä miten suhtautuu äänestämiseen ja kuinka paljon uskoo sen vaikutuksiin, on vaikutusta siihen mitä puoluetta äänestää.

Äänestämisen vaikutuksia on vaikea hahmottaa. Jos ajattelee yksittäistä ääntä, on sillä harvoin merkitystä siihen kuka tulee valituksi tai millaisia asioita valitut pitävät tärkeinä. Toki sekin on mahdollista, että yksittäinen ääni ratkaisee enemmistön eduskunnassa tai presidentiksi valitsemisen. Koska kuitenkin yksittäiset äänet lasketaan yhteen, on massalla toki vaikutusta siihen ketä tulee valituksi ja millaisia viestejä äänestäjät lähettävät valinnoillaan päättäjille. Osa ihmisistä ajattelee kuitenkin, ettei ole väliä ketä tulee valituksi (koska kaikki poliitikot ovat samanlaisia) ja ettei poliitikot kuuntele massankaan mielipiteitä. On siis aika henkilökohtainen ja moniulotteinen asia uskooko äänestämisenvaikutuksiin. Kyselyissä tätä on mitattu väittämällä ”Äänestämällä voi vaikuttaa asioihin” ja pyydetty ihmisiä arvioimaan ovatko he täysin/melko samaa tai täysin/melko eri mieltä väitteen kanssa. Tällä tavalla saadaan numeerinen skaalamuuttuja.

On erittäin kiinnostavaa, että usko äänestämisen vaikutuksiin vaikuttaa myös siihen mitä puoluetta äänestää. Puoluevalintaa on mitattu niinikään skaalamuuttujalla eli: En varmasti äänestä ko. puoluetta, en luultavasti äänestä, en osaa sanoa, harkitsen vähän, harkitsen paljon, äänestin jo (ennakkoäänestysaikana tehdyt kyselyt).  Mitä enemmän uskoo äänestämisen vaikutuksiin, sitä todennäköisemmin äänestää Kokoomusta (korrelaatio 0.17**) tai Vihreitä (0.12**). Mitä vähemmän uskoo äänestämisen vaikutuksiin, sitä todennäköisemmin äänestää perussuomalaisia (-0.13**).   Muut korrelaatiot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.


Perussuomalaisten kohdalla tuo riippuvuus käy hyvin selvästi ilmi alla olevasta kuviosta.  Kärjistäen jos ei usko äänestämisen vaikutuksiin, äänestää Perussuomalaisia ja jos taas uskoo äänestää jotain muuta puoluetta. Mitä enemmän uskoo, eitä todennäköisemmin äänestää Kokoomusta tai Vihreitä.


torstai 31. toukokuuta 2018

Äänestäminen on asioihin vaikuttamista, osallistumista, taktikointia ja kommunikointia

Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan äänestyspäätöstä motivoi eniten halu vaikuttaa asioihin (94%). Myös halu osallistua yhteiseen päätöksentekoon vaikutti lähes kaikilla äänestäjillä (93%). Me haluamme suoraviivaisesti vaikuttaa omaan talouteemme, yhteiskunnan talouteen ja tulevaisuuteen, yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen, ympäristöön ja muihin meille tärkeisiin asioihin. Vaikka monet äänestäjät pyrkivät vaikuttamaan omiin etuihinsa, ei äänestyspäätös ole aina ollenkaan itsekäs. Ihmiset äänestävät myös tietynlaisten arvojen puolesta ja saattavat olla huolissaan jostain tietystä ryhmästä, esimerkiksi vanhukset, lapset, maahanmuuttajat jne.



Pyrkimys vaikuttaa asioihin voi olla suoraviivaista (äänestää mielestään parasta ehdokasta) tai taktikoivaa. Strateginen tai taktinen äänestäminen tarkoittaa ilmiötä, jossa ihmiset eivät äänestä mielestään parasta vaihtoehtoa, jos he eivät usko hänen tulevan valituksi, vaan jotakuta muuta, jonka avulla he pyrkivät estämään vielä huonomman vaihtoehdon toteutumisen (Rotemberg ()[i]). Tällainen ääni voi olla kompromissi, äänestetään todennäköisesti valituksi tulevaa melko hyvää vaihtoehtoa. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinesivaaleissa tilanne, jossa halutaan, että oman puolueen ehdokas saa vastapuolelta vastaansa helpommin voitettavan ehdokkaan ja siksi käydään äänestämässä toisen puolueen esivaaliessa tätä helpommin voitettavaa ehdokasta. Taktista äänestämistä pidetään demokratian kannalta ongelmallisena, koska tällöin vaaleista tulee peli, jossa äänestäjät eivät äänestä parasta ehdokasta, vaan sen mukaan mitä arvelevat muiden äänestävän. Ongelman suuruus vaihtelee, sillä Merrillin (1994)[ii] tutkimuksessa taktinen äänestäminen vaikutti merkittävästi Norjan 1989 vaalien lopputulokseen. Toisaalta taas Fieldhouse et al. (2007)[iii] tutkimuksen mukaan briteistä vain noin 9% äänesti taktisesti vuosien 1997-2001 vaaleissa.  

Näiden edellä mainittujen lisäksi äänestäminen on myös kommunikointia.  Äänestämällä halutaan ilmaista omia poliittisia näkemyksiä. Tätä kutsutaan termillä expressive voting (Carlsson & Johansson- Stenman (2010)[iv], Riker and Ordeshook (1968)[v], Jones & Hudson (2005)[vi], Kamhon & Yang (2001)[vii], Shayo & Harel (2012)[viii], Sobel & Wagner (2004)[ix], Engelen (2006)[x], Copeland & Laband (2002)[xi] ja Schuessler (2000)[xii]. Äänestäjät olettavat poliitikkojen ottavan äänestämällä ilmaistut mielipiteet huomioon. Aika moni äänestäjä tuntuu ajattelevan, että äänestäminen on kommunikointia ja että heidän antamansa ääni kertoo heidän arvoistaan ja tyylistään:


Jonkinlainen mielipiteen ilmaus on myös halu palkita tai rangaista puoluetta/ehdokasta. Ihan samalla tavalla kuin kuluttajat haluavat palkita tiettyjä yrityksiä hyvästä käytöksestä, (esimerkiksi suosimalla ympäristöystävällisiä yrityksiä) tai rangaista yrityksiä huonosta käyttäytymisestä (esimerkiksi boikotoimalla), myös äänestäjät haluavat palkita tai rangaista ehdokkaita tai puolueita. Tämä näkyy selvästi vaalituloksissa, sillä vaalikauden loppupuolen taloudellinen tilanne usein heijastuu vaalitulokseen. Kan & Young (1998)[xiii] sanovat, että osa ihmisistä äänestää pelkästään siksi, että voivat kannustaa tai rangaista jotain ehdokasta tai puoluetta (to ``cheer'' or ``boo''). Vuoden 1988 American National Election Study osoittaa, että tällainen käyttäytymisen on merkittävää ja että se vaikuttaa sekä äänestyspäätökseen yleensä (äänestääkö vai ei) että siihen ketä äänestää. Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan  mukaan halu tukea jotain ehdokasta vaikutti 88% ihmisten äänestyspäätökseen ja puolueen tukeminen 76%.  

Äänestämiseen tai ehdokasvalintaan ei siis ole vain yhtä motiivia tai syytä, vaan siihen vaikuttaa useat motiivit yhdessä. Valinta ei ole yksinkertaista.





[i] Rotemberg, Julio J. (????): “Attitude-dependent altruism, turnout and voting”, Public Choice, Volume 140, Numbers 1-2
[ii] Merrill, III (1994): “Rejoinder”, Journal of the American Statistical Association Dec94, Vol. 89 Issue 428, p1199-1199
[iii] Fieldhouse, Edward & Shryane, Nick & Pickles, Andrew (2007): ”Strategic voting and constituency context: Modelling party preference and vote in multiparty elections”, Political Geography ,26(2),p.159-178, Feb 2007
[iv] Carlsson, Fredrik & Johansson-Stenman, Olof (2010): “Why Do You Vote and Vote as You Do?”, Kyklos Nov2010, Vol. 63 Issue 4, p495-516
[v] Riker, William H., and Peter C. Ordeshook. "A Theory of the Calculus of Voting." American political science review 62.01 (1968): 25-42.
[vi] Jones, Philip & Hudson, John (2005): “Rationality and Voting”, Journal of Economic Perspectives Winter2005, Vol. 19 Issue 1, p242-243
[vii] Kamhon Kan & C.C. Yang (2001): ” On expressive voting: Evidence from the 1988 U.S. presidential election”, Public Choice, Volume 108, Numbers 3-4, p. 1573-7101
[viii] Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012
[ix] Sobel, Russell S., and Gary A. Wagner. "Expressive Voting and Redistribution." The Encyclopedia of Public Choice. Springer US, 2004. 569-571.
[x] Engelen, Bart. "Solving the Paradox The Expressive Rationality of the Decision to Vote." Rationality and Society 18.4 (2006): 419-441.
[xi] Copeland, Cassandra, and David N. Laband. "Expressiveness and voting." Public Choice 110.3-4 (2002): 351-363.
[xii] Schuessler, Alexander A. "Expressive voting." Rationality and Society 12.1 (2000): 87-119.
[xiii] Kan, Kamhon, and Cheng-Chen Yang. "On expressive voting: Evidence from the 1988 US presidential election." Public Choice 108.3-4 (2001): 295-312.