sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Äänestävätkö ihmiset oikein?

”Oikein äänestämisellä” tarkoitetaan sitä, että ihmiset äänestävät ehdokasta joka joko ajaa heidän (äänestäjien) etuja tai edustaa heidän arvojaan. Jos ihmiset valitsevat ehdokkaan, joka ei täytä kumpaakaan ehtoa, he ovat äänestäneet ”väärin”. Oikein äänestämisen pohtiminen on tärkeää demokratian kannalta. Jos ihmiset eivät äänestä oikein, ei myöskään demokratia toimi ajatellulla tavalla. Ihmisten kykyä äänestää ”oikein” on tutkinut muun muassa Lau & Redlawsk (2006)[1] ja Heffner (2010)[2].
(kuva by iosphere at freedigitalphotos.net) 

Vajaa kolmannes ihmisistä äänestää oikein


Miration Eurovaalitutkimuksen mukaan huolellista harkintaa päätöksentekometodina käyttää vain 59% äänestäjistä. Suuri osa ihmisistä päättää muulla metodilla. Vaikka tekisikin huolellista harkintaa, äänestäjän on lähes mahdotonta tehdä täydellistä äänestyspäätöstä, koska informaatio ehdokkaista ja puolueista on epätäydellistä ja sattumanvaraista. Päätöksenteko muilla metodeilla tuntuu vielä huterammalta. Äänestäessä meillä on kiire, rajallinen kiinnostus, tietämys ja kyky ymmärtää mutkikkaita syy-seurausvyyhtejä mitä poliitikot taustajoukkoineen joutuvat päätöksiä tehdessään pohtimaan. Millä todennäköisyydellä äänestyspäätös on oikea?

Lau & Redlawsk (2006)[3] ovat tutkineet ”oikein äänestämistä” kahta erilaista tapaa käyttäen. Ensimmäisessä tavassa (subjektiivinen tapa) äänestäjät arvioivat itse äänestivätkö oikein kun saivat vaalien jälkeen lisäinformaatiota. Toisessa tavassa (objektiivinen tapa) tutkijat vertailivat äänestäjien arvoja ehdokkaiden arvoihin. He arvioivat eron suuruuden (eli välimatkan) sopivimman ehdokkaan ja äänestetyn ehdokkaan välillä. Kahden ehdokkaan tapauksessa subjektiivisella tavalla mitattuna äänestäjistä 76% äänesti oikein ja objektiivisella tavalla mitattuna 69%. Tulos on jonkin verran parempi kuin mitä olisi arpomalla saatu (todennäköisyys 50%). Mutta kun ehdokkaita on neljä objektiivisen tavan mukaan arvioituna vain 31% äänesti enää oikein. Tämä on varsin pieni luku ja vain vähän parempi kuin arpomalla (25%). Näyttää siis varsin todennäköiseltä, että meidän monipuoluejärjestelmässä ei kovin moni äänestä tällä tavalla mitattuna ”oikein”.

Oikein äänestämistä ei ole helppoa arvioida ulkopuolelta vain katsomalla äänestyspäätöksiä ja arvioimalla miten ihmisten olisi pitänyt äänestää. Salmenkarin (2011)[4] tutkimuksen mukaan Filippiineillä koetaan ongelmallisena, että köyhät ihmiset äänestävät ”väärin” eli tässä tapauksessa eivät äänestä kansalaisjärjestöjen ja demokratiateoreetikkojen mukaan oikein. Vaikka tarjolla on vaihtoehtoja vastustaa korruptiota, rikollisuutta ja saada aikaan muutoksia poliittisessa järjestelmässä, niin Filippiineillä köyhät äänestäjät äänestivät korruptoitunutta presidenttiä kansalaisjärjestöjen kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Köyhät äänestivät häntä, koska hänen aikanaan talous toimi ja se on heille tärkein äänestämisen kriteeri. Kansalaisjärjestöille tärkein kriteeri oli korruption vähentäminen. Tässä tapauksessa ei näyttäisi siltä, että köyhät äänestivät väärin, heillä oli vain erilaiset arvot kuin kansalaisjärjestöillä.

Tietävätkö ihmiset tarpeeksi äänestääkseen oikein?


Onko kansan edes mahdollista äänestää ”oikein”, kun suuri osa ihmisistä seuraa politiikkaa heikosti. Tästä on useita tutkimuksia, esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselyn mukaan vain kolmannes kansasta tietää hallituspuolueet (Lähde: Iltalehti.fi 21.3.2011). Hallitustietämys on hakusessa etenkin nuorilla, työväestöllä sekä Perussuomalaisten kannattajilla. Parhaiten hallituksesta olivat selvillä ylemmät toimihenkilöt. Myös Rapelin (2010[5]), Varpelan (2008)[6] ja Bendor et al. (2011)[7] mukaan iso osa ihmisistä on ihan pihalla politiikasta. Amerikkalainen tutkija Heffner (2010)[8] hermostui kun hänen tutkimuksessaan kävin ilmi, että vain 50% yhdysvaltalaisista opiskelijoista tiesi heitä edustavan kongressimiehen nimen, kun taas 91% heistä tiesi vuoden Tanssii tähtien kanssa (Dancing with the Stars) -voittajan nimen. Heffner päätyi ehdottamaan ratkaisuksi äänestäjän ajokorttia, tutkintoa, mitä ilman ei voi äänestää. Lau & Redlawsk (2006)[9] huomauttavat (ja olen samaa mieltä), että vaikka heidän mielestään olisi tärkeää demokratian kannalta, että ihmiset äänestävät oikein, he eivät kuitenkaan halua syyllistää yksittäisiä ihmisiä, eivätkä saattaa heitä käyttämään enempää aikaa valitsemiseen kuin heille tuntuu sopivalta.

Usko edustukselliseen demokratiaan


Onko pakko seurata politiikkaa (tietää hallituspuolueet ja millaisia päätöksiä he ovat tehneet) voidakseen äänestää oikein?  Äänestämisessä ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan lyhyen aikavälin hallituspuolueiden palkitsemisesta tai rankaisemisesta, vaan myös pysyvimmistä arvoista. Arvojen mukaan äänestäville ei ole väliä tekeekö suosikkipuolue virheitä, samaa puoluetta äänestetään joka tapauksessa uskollisesti. Jos äänestysperusteena on arvot ja puolue on kerran huolellisesti valittu, ei ole tarpeen seurata politiikka lainkaan, tehdäkseen ”oikeita” äänestyspäätöksiä ainakin puoluevalinnan  suhteen. Ehdokasvalinta onkin sitten hankalampi juttu.

Ihmiset täyttävät poliittisen tietämyksensä aukkoja äänestämällä julkkiksia, jotka tuntuvat heistä joko päteviltä tai joiden he katsovat edustavan itseään. Oikein äänestäminen määritelmiä voisi olla useampia kuin arvojen mukaan tai etujen mukaan äänestäminen. Osa ihmisistä itse asiassa luottaa edustuksellisuuteen ja valitsee eduskuntaan mahdollisimman hyviä tyyppejä tai mahdollisimman itsensä kaltaisia tyyppejä. Ajatuksena on, että hyvät tyypit tekevät hyviä päätöksiä ja itsen kaltaiset ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä mitä itse tekisi, jos olisi vastaavassa asemassa. On tietysti mahdollista, ettei hyvät tyypitkään ole kovin hyviä tai itsenkaltaiset osoittautuvat erilaisiksi, jolloin äänestyspäätös ei ole edes äänestäjän omilla kriteereillä ”oikea”.

Tämän blogin yhtenä päätarkoituksena on tiedon lisääminen äänestäjien käyttäytymisestä. Jos ihmiset onnistuvat äänestämään oikein, saamme eduskunnan, joka edustaa kansan tavoitteita ja arvoja, niin kuin demokratiassa kuuluukin. Kun äänestäjiä on monenlaisia, saamme eduskunnan, jossa on vaalilupausten mukaan valittuja ihmisiä, puoluekannan ja arvojen mukaan valittuja ihmisiä, hyviä tyyppejä ja taviksia.








[1] Lau, Richard R. & Redlawsk David P. (2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, kappaleet 1 (s. 3-20) ja kappale 4 (S. 72- 90).

[2] Heffner, Alexander (2010): “If we can require driver's ed for teens, then why not voter's ed?”, Christian Science Monitor 12/27/2010,

[3] Lau, Richard R. & Redlawsk David P. (2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, Kpl 10, s. 202- 228

[4] Salmenkari, Taru (2011): ”Miksi köyhät äänestävät väärin?”, Kanava 2/2011, s. 47-51

[5] Rapeli, Lauri (2010): ”Tietääkö kansa? Kansalaisten poliitiikkatietämys  teoreettisessa ja empiirisessä tarkastelussa, Turku C296.

[6] Varpela, Valtteri (2008): ” Tutkimus paljastaa: Demarit ja naiset pihalla politiikasta”, Uusi Suomi verkkolehti, 14.10.2008 16:20 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/37864-tutkimus-paljastaa-demarit-ja-naiset-pihalla-politiikasta

[7] Bendor, Jonathan & Diermeier, Daniel & Siegel, David A. & Ting, Michael M. (2011): ” A Behavioral theory of elections”, Princetown university press.

[8] Heffner, Alexander (2010): “If we can require driver's ed for teens, then why not voter's ed?”, Christian Science Monitor 12/27/2010,

[9] Lau, Richard R. & Redlawsk David P. (2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, Kpl 10, s. 202- 228

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti