”Oikein äänestämisellä” tarkoitetaan sitä, että ihmiset
äänestävät ehdokasta joka joko ajaa heidän (äänestäjien) etuja tai edustaa
heidän arvojaan. Jos ihmiset valitsevat ehdokkaan, joka ei täytä kumpaakaan
ehtoa, he ovat äänestäneet ”väärin”. Oikein äänestämisen pohtiminen on tärkeää demokratian
kannalta. Jos ihmiset eivät äänestä oikein, ei myöskään demokratia toimi ajatellulla
tavalla. Ihmisten kykyä äänestää ”oikein” on tutkinut muun muassa Lau &
Redlawsk (2006)[1] ja Heffner
(2010)[2].
(kuva by iosphere at freedigitalphotos.net)
Vajaa kolmannes ihmisistä äänestää oikein
Miration Eurovaalitutkimuksen mukaan huolellista harkintaa
päätöksentekometodina käyttää vain 59% äänestäjistä. Suuri osa ihmisistä
päättää muulla metodilla. Vaikka tekisikin huolellista harkintaa, äänestäjän on
lähes mahdotonta tehdä täydellistä äänestyspäätöstä, koska informaatio
ehdokkaista ja puolueista on epätäydellistä ja sattumanvaraista. Päätöksenteko
muilla metodeilla tuntuu vielä huterammalta. Äänestäessä meillä on kiire,
rajallinen kiinnostus, tietämys ja kyky ymmärtää mutkikkaita
syy-seurausvyyhtejä mitä poliitikot taustajoukkoineen joutuvat päätöksiä
tehdessään pohtimaan. Millä todennäköisyydellä äänestyspäätös on oikea?
Lau & Redlawsk (2006)[3] ovat tutkineet ”oikein
äänestämistä” kahta erilaista tapaa käyttäen. Ensimmäisessä tavassa
(subjektiivinen tapa) äänestäjät arvioivat itse äänestivätkö oikein kun saivat
vaalien jälkeen lisäinformaatiota. Toisessa tavassa (objektiivinen tapa)
tutkijat vertailivat äänestäjien arvoja ehdokkaiden arvoihin. He arvioivat eron
suuruuden (eli välimatkan) sopivimman ehdokkaan ja äänestetyn ehdokkaan
välillä. Kahden ehdokkaan tapauksessa subjektiivisella tavalla mitattuna äänestäjistä
76% äänesti oikein ja objektiivisella tavalla mitattuna 69%. Tulos on jonkin
verran parempi kuin mitä olisi arpomalla saatu (todennäköisyys 50%). Mutta kun
ehdokkaita on neljä objektiivisen tavan mukaan arvioituna vain 31% äänesti enää
oikein. Tämä on varsin pieni luku ja vain vähän parempi kuin arpomalla (25%). Näyttää
siis varsin todennäköiseltä, että meidän monipuoluejärjestelmässä ei kovin moni
äänestä tällä tavalla mitattuna ”oikein”.
Oikein äänestämistä
ei ole helppoa arvioida ulkopuolelta vain katsomalla äänestyspäätöksiä ja
arvioimalla miten ihmisten olisi pitänyt äänestää. Salmenkarin (2011)[4]
tutkimuksen mukaan Filippiineillä koetaan ongelmallisena, että köyhät ihmiset äänestävät
”väärin” eli tässä tapauksessa eivät äänestä kansalaisjärjestöjen ja
demokratiateoreetikkojen mukaan oikein. Vaikka tarjolla on vaihtoehtoja
vastustaa korruptiota, rikollisuutta ja saada aikaan muutoksia poliittisessa
järjestelmässä, niin Filippiineillä köyhät äänestäjät äänestivät
korruptoitunutta presidenttiä kansalaisjärjestöjen kiivaasta vastustuksesta
huolimatta. Köyhät äänestivät häntä, koska hänen aikanaan talous toimi ja se on
heille tärkein äänestämisen kriteeri. Kansalaisjärjestöille tärkein kriteeri
oli korruption vähentäminen. Tässä tapauksessa ei näyttäisi siltä, että köyhät
äänestivät väärin, heillä oli vain erilaiset arvot kuin kansalaisjärjestöillä.
Tietävätkö ihmiset tarpeeksi äänestääkseen oikein?
Onko kansan edes mahdollista äänestää
”oikein”, kun suuri osa ihmisistä seuraa politiikkaa heikosti. Tästä on useita
tutkimuksia, esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselyn mukaan vain kolmannes
kansasta tietää hallituspuolueet (Lähde: Iltalehti.fi 21.3.2011). Hallitustietämys
on hakusessa etenkin nuorilla, työväestöllä sekä Perussuomalaisten
kannattajilla. Parhaiten hallituksesta olivat selvillä ylemmät toimihenkilöt. Myös
Rapelin (2010[5]), Varpelan (2008)[6] ja Bendor et al. (2011)[7] mukaan iso osa ihmisistä on ihan pihalla
politiikasta. Amerikkalainen tutkija Heffner
(2010)[8] hermostui kun hänen tutkimuksessaan kävin ilmi, että vain 50%
yhdysvaltalaisista opiskelijoista tiesi heitä edustavan kongressimiehen nimen,
kun taas 91% heistä tiesi vuoden Tanssii tähtien kanssa (Dancing with the
Stars) -voittajan nimen. Heffner päätyi ehdottamaan ratkaisuksi äänestäjän
ajokorttia, tutkintoa, mitä ilman ei voi äänestää. Lau & Redlawsk
(2006)[9] huomauttavat (ja olen samaa mieltä), että
vaikka heidän mielestään olisi tärkeää demokratian kannalta, että ihmiset äänestävät
oikein, he eivät kuitenkaan halua syyllistää yksittäisiä ihmisiä, eivätkä
saattaa heitä käyttämään enempää aikaa valitsemiseen kuin heille tuntuu
sopivalta.
Usko edustukselliseen demokratiaan
Onko
pakko seurata politiikkaa (tietää hallituspuolueet ja millaisia päätöksiä he
ovat tehneet) voidakseen äänestää oikein?
Äänestämisessä ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan lyhyen aikavälin
hallituspuolueiden palkitsemisesta tai rankaisemisesta, vaan myös pysyvimmistä
arvoista. Arvojen mukaan äänestäville ei ole väliä tekeekö suosikkipuolue
virheitä, samaa puoluetta äänestetään joka tapauksessa uskollisesti. Jos
äänestysperusteena on arvot ja puolue on kerran huolellisesti valittu, ei ole
tarpeen seurata politiikka lainkaan, tehdäkseen ”oikeita” äänestyspäätöksiä ainakin
puoluevalinnan suhteen. Ehdokasvalinta
onkin sitten hankalampi juttu.
Ihmiset
täyttävät poliittisen tietämyksensä aukkoja äänestämällä julkkiksia, jotka
tuntuvat heistä joko päteviltä tai joiden he katsovat edustavan itseään. Oikein
äänestäminen määritelmiä voisi olla useampia kuin arvojen mukaan tai etujen
mukaan äänestäminen. Osa ihmisistä itse asiassa luottaa edustuksellisuuteen ja
valitsee eduskuntaan mahdollisimman hyviä tyyppejä tai mahdollisimman itsensä
kaltaisia tyyppejä. Ajatuksena on, että hyvät tyypit tekevät hyviä päätöksiä ja
itsen kaltaiset ihmiset tekevät sellaisia päätöksiä mitä itse tekisi, jos olisi
vastaavassa asemassa. On tietysti mahdollista, ettei hyvät tyypitkään ole kovin
hyviä tai itsenkaltaiset osoittautuvat erilaisiksi, jolloin äänestyspäätös ei
ole edes äänestäjän omilla kriteereillä ”oikea”.
Tämän
blogin yhtenä päätarkoituksena on tiedon lisääminen äänestäjien
käyttäytymisestä. Jos ihmiset onnistuvat äänestämään oikein, saamme eduskunnan,
joka edustaa kansan tavoitteita ja arvoja, niin kuin demokratiassa kuuluukin. Kun
äänestäjiä on monenlaisia, saamme eduskunnan, jossa on vaalilupausten mukaan
valittuja ihmisiä, puoluekannan ja arvojen mukaan valittuja ihmisiä, hyviä
tyyppejä ja taviksia.
[1] Lau, Richard R. & Redlawsk David P.
(2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, kappaleet 1 (s. 3-20)
ja kappale 4 (S. 72- 90).
[2] Heffner,
Alexander (2010): “If we can require driver's ed for teens, then why not
voter's ed?”, Christian Science Monitor 12/27/2010,
[3] Lau, Richard R. & Redlawsk David P.
(2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, Kpl 10, s. 202- 228
[4] Salmenkari, Taru (2011): ”Miksi köyhät
äänestävät väärin?”, Kanava 2/2011, s. 47-51
[5] Rapeli, Lauri (2010): ”Tietääkö kansa?
Kansalaisten poliitiikkatietämys
teoreettisessa ja empiirisessä tarkastelussa, Turku C296.
[6] Varpela, Valtteri (2008): ” Tutkimus
paljastaa: Demarit ja naiset pihalla politiikasta”, Uusi Suomi verkkolehti,
14.10.2008 16:20 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/37864-tutkimus-paljastaa-demarit-ja-naiset-pihalla-politiikasta
[7] Bendor, Jonathan & Diermeier, Daniel
& Siegel, David A. & Ting, Michael M. (2011): ” A Behavioral theory of
elections”, Princetown university press.
[8] Heffner,
Alexander (2010): “If we can require driver's ed for teens, then why not
voter's ed?”, Christian Science Monitor 12/27/2010,
[9] Lau, Richard R. & Redlawsk David P.
(2006): ”How voters decide”, Cambridge University press, Kpl 10, s. 202- 228
Kommentit
Lähetä kommentti