tiistai 28. kesäkuuta 2016

Brexit -katumus

Lehtitietojen mukaan monet britit katuvat valintaansa Brexit-äänestyksessä. Osa sanoi tulleensa harhaanjohdetuksi ja osa oli jotenkin arvellut, ettei heidän äänellään tai äänestyspäätöksellään ole väliä. Mistä oikein on kysymys? 

Oikein äänestämisen vaikeus 


”Oikein” äänestämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen tekee arvojensa ja tavoitteidensa mukaisen äänestyspäätöksen. Äänestyspäätös saattaa olla väärä, jos äänestäjällä on vajaat tiedot aiheesta, vaalilupaukset eivät pidä paikkaansa tai hänen valintansa on perustunut toisarvoisiin seikkoihin. Ylen toimittaja Minna Pye[1] kokosi räikeimpiä Brexit vaalilupauksia juttuunsa. On esimerkiksi luvattu laittaa koko EU-jäsenmaksusta tuleva säästö terveyspalveluihin. Todellisuudessa säästö ei ole niin suuri kuin väitettiin, koska on sekoitettu brutto- ja nettosäästöt. Välittömästi vaalituloksen selvittyä Brexit kampanjan johtohahmo Nigel Farage sanoi, ettei hän ole milloinkaan niin oikeastaan luvannutkaan. Lisäksi hän totesi, että sen sanominen saattoi olla virhe ja on ehkä johtanut ihmisiä harhaan (Katsohaastattelu tästä)[2]. Hämmentävän vajaista tiedoista kielii myös se, että Googlen tietojen mukaan toiseksi suosituin Google haku Britanniassa tulosten selvittyä oli ”What is EU?” (ks. alla)


Äänestäjän taktikointi 


Osa ihmisistä äänestää taktisesti. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät he välttämättä äänestä parasta mahdollista vaihtoehtoa vaan he haluavat kommunikoida äänestämällä. Tässä tapauksessa saattaa olla, että moni sellainen äänestäjä, joka ei oikeasti halunnut erota EU:sta, äänesti eroamisen puolesta, koska halusi protestoida EU:n toimintaa vastaan. Protesti saattoi olla myös sisäpoliittinen. The Guardianin toimittaja Miqdaad Versi[3] arvelee, että monelle Brexit- ääni oli rasistinen kannanotto. He halusivat ulkomaalaiset pois Britanniasta. Tutkimusten mukaan[4] protestiääniä annetaan erityisesti sellaisessa tilanteessa, missä ei uskota oman äänen ratkaisevan vaalitulosta. Tässä tapauksessa taktikoineet äänestäjät arvioivat tilanteen väärin. 

Äänestäjien katumus 


Äänestämiseen ja äänestämättäjättämiseen liittyy suuri katumisen riski. Jos äänestää,  voi myöhemmin katua valintaansa kun huomaa, että joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi.  Jos ei äänestä, voi myöhemmin katua, ettei vaikuttanut asioihin silloin kun siihen olisi ollut tilaisuus. Katuminen on voimakas tunne, jota ihmiset välttelevät kaikin keinoin. Regret theory[5] (Katumisteoria) käsittelee sitä miten katuminen ja katumisen uhka vaikuttaa ihmisten päätöksiin niiden jälkeen, päätöksentekohetkellä ja jo ennen päätösten tekemistä. Katumisteoriassa kuvataan ilmiötä, jossa ostamisen tai (peruuttamattoman) päätöksen jälkeen huomaamme, että toinen harkitsemamme vaihtoehto olisi ollut parempi. Tällöin kadumme valintaamme. Katuminen eroaa pettymyksestä. Saatamme olla pettyneitä siihen, että valintamme ei ollut niin hyvä kuin ajattelimme, mutta emme silti välttämättä kadu valintaamme. Mikäli sen sijaan jokin toinen vaihtoehto, mitä harkitsimme, osoittautuu myöhemmin paremmaksi, me saatamme katua valintaamme (riippumatta siitä olemmeko pettyneitä alkuperäiseen valintaamme). Tästä on paljon empiirisiä tutkimuksia[6] 

Katumiseen vaikuttaa siis valitun vaihtoehdon hyvyys (alla olevassa kuvassa harmaa laatikko) ja tieto toisesta vaihtoehdosta (oranssi laatikko). Automaattisesti tästä seuraa vertailu (vihreä) ja mikäli vertailu on epäedullinen niin katumus (punainen). Osa ihmisistä pystyy käymään tämän prosessin jo ennakkoon ajatuksissaan läpi ja siksi ennakoitu katumus tai sen riski vaikuttaa valintaan (sininen). Brexit –äänestyksessä äänestäjillä oli periaatteessa kolme vaihtoehtoa: He saattoivat äänestää eroamisen puolesta, sitä vastaan tai jättää äänestämättä. Äänestämättäjättäminen on äänestyspäätöksen delegoimista muille. Äänestämättäjättämistä on helppo katua, jos huomaa, että muut tekivätkin huonon päätöksen. Li et al. (2010)[7] ovat todenneet, että ihmiset katuvat äänestämättäjättämistä erityisesti silloin kun vaalitulos on ollut tiukka ja on mahdollista jossitella. 




Ei ole ihme, että moni Britti katuu valintaansa, koska valittu vaihtoehto näyttää osoittautuvan jälkiviisauden valossa huonommaksi kuin he etukäteen ajattelivat (harmaa laatikko): 
  • -       Vaalilupaukset eivät pitäneet paikkaansa
  • -       Signaaliksi tarkoitettu ääni laskettiinkin mukaan (väärinarvio äänestyksen tasaisuudesta)
  • -       Euroopan ja muun maailman tyrmistyneet reaktiot tulivat monelle yllätyksenä. Kampanjoinnin aikana on ajateltu enemmän sisäpolitiikkaa.
  • -       Monelle tulee taloudelliset seuraukset, joista nyt on jo näkyvissä merkkejä, yllätyksenä.
  • -       Moni britti ei tainnut ihan tietää mitä jäsenyys EU:ssa merkitsee ja mitä EU tekee.


Katumiseen vaikuttaa myös se, että tieto toisesta vaihtoehdosta eli EU:ssa pysymisestä on jokaisella (oranssi laatikko). Vaihtoehtoja on helppo vertailla. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja olisi päätetty pysyä EU:ssa ei menetetyn vaihtoehdon (irtautuminen) vertailu olisi ollut yhtä helppoa eikä äänestäjien katuminen ei olisi ollut yhtä todennäköistä. Katumiseen vaikuttaa myös Status Quo-efekti. Ihmiset haluavat luontaisesti pitää asiat muuttumattomina. Muutokset aiheuttavat stressiä. 

Tutkimuksissa[8] on myös todettu, että ihmiset eivät kadu päätöksiään paljoakaan silloin kun he kokevat käyttäneensä päätöksentekoon riittävästi aikaa ja vaivaa. Tässä tapauksessa, kun moni googlaa vaalien jälkeen, että mikä se EU oikein olikaan, ei ehkä ole päätöksentekoon laitettu niin paljon paukkuja kuin olisi voinut. Koko tämä katumisepisodi kuvastaa hyvin kansanäänestysten ongelmia. Ei tavallisilla ihmisillä ole niin paljoa tietoa, aikaa ja energiaa, että he pystyisivät tekemään valistuneita päätöksiä.  Siksi meillä on edustuksellinen demokratia. 

Alla on vielä Brexit-katumuksen syyt tiivistettynä: 

Ps. Kiitokset alussa olevasta kuvasta Supertrooper at freedigitalphotos.net




[1] Pye, Minna (2016): ”Britanniassa EU-eroa ajetaan kauhukertomuksilla turkkilaisista – katso tästä listasta hurjimmat väitteet” Ylen nettisivut 16.6.2016 klo 6:14 http://yle.fi/uutiset/britanniassa_eu-eroa_ajetaan_kauhukertomuksilla_turkkilaisista__katso_tasta_listasta_hurjimmat_vaitteet/8959468

[2] McCann, Kate (24.6.2016): ”Nigel Farage: £350 million pledge to fund the NHS was 'a mistake”, The telegraph http://www.telegraph.co.uk/news/2016/06/24/nigel-farage-350-million-pledge-to-fund-the-nhs-was-a-mistake/

[3] Versi, Miqdaad (27.6.2016): ”Brexit has given voice to racism – and too many are complicit”, The Guardian  https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/jun/27/brexit-racism-eu-referendum-racist-incidents-politicians-media

[4] Razin, Ronny (2003): ”Signaling and Election Motivations in a Voting Model with Common Values and Responsive Candidates”, Econometrica, Vol. 71, No. 4 pp. 1083-1119 


Piketty, Thomas (2000): “Voting as Communicating”, Review of Economic Studies Jan2000, Vol. 67 Issue 230, p169-191 

&

Fischer, Alastair J. "A further experimental study of expressive voting." Public Choice 88.1-2 (1996): 171-184.

&

Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012

[5] Loomes, Graham & Sudgen, Robert (1982): “Regret Theory: An Alternative Theory of Rational Choice under Uncertainty”, Economic Journal 92 368 805-24

&

Loomes, Graham & Sugden, Robert (1983): “Regret theory and measurable utility”, Economics Letters ,12(1),p.19, Jan 1983

&

Loomes, Graham & Starmer, Chris & Sugden, Robert (1992): “Are Preferences Monotonic? Testing Some Predictions of Regret Theory”, Economica 59 233 17-33

Sugden, Robert (1993): “An Axiomatic Foundation for Regret Theory”, Journal of Economic Theory Jun93, Vol. 60 Issue 1, p159-180

[6] Loomes, Graham & Sudgen, Robert (1987): “Testing for Regret and Disappointment in Choice under Uncertainty”, Economic Journal 97 118-29


Inman, J. Jeffrey & Dyer, James S. & Jia, Jianmin (1997): “A generalized utility model of disappointment and regret effects on post-choice valuation”, Marketing Science 1997, Vol. 16 Issue 2, p97

[7] Li, Ming, and Dipjyoti Majumdar. "A Psychologically Based Model of Voter Turnout." Journal of Public Economic Theory 12.5 (2010): 979-1002. 

[8] Inbar, Yoel & Botti, Simona & Hanko, Karlene (2011): “Decision speed and choice regret: When haste feels like waste”, Journal of Experimental Social Psychology ,In Press, Accepted Manuscript, Feb 2011

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti