tiistai 14. kesäkuuta 2016

Rationaalisen äänestämisen teoria ja äänestyspäätös käytännössä


Viime eduskuntavaaleissa äänesti 2 959 488 ihmistä. Europarlamenttivaaleissa äänestäjiä oli 1 728 607 ja viime kunnallisvaaleissa 2 507 244.  Äänestäminen on hankalaa; ensin pitää päättää ketä äänestää ja sitten vielä vaivautua äänestyspaikalle äänestämään. Mikä saa ihmiset äänestämään? Akateemisessa politiikan tutkimuksen kirjallisuudessa on pitkään ollut hallitsevana selityksenä rationaalinen äänestämisen teoria (Downs (1957)[i]). Lähtökohtana tuossa teoriassa on ajatus siitä, että äänestäjä pohtii äänestämisen hyötyjä ja haittoja ja päättää äänestää, jos äänestämisen odotetut hyödyt ovat haittoja suuremmat. Äänestämisen kustannusten on ajateltu olevan äänestysreissuun kuluva aika, vaivannäkö ja raha. Alkuperäisessä mallissa äänestämisestä katsotaan olevan hyötyä vain jos oma ääni ratkaisee vaalien lopputuloksen. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisten pitää arvioida galluppien perusteella kuinka todennäköistä on, että heidän äänensä on se ratkaiseva ääni (Riker & Ordeshook (1968)[ii]. Todennäköisyys on hyvin pieni ja vaikka äänestäjät  päätyisivät siihen, että olisi todennäköistä että heidän äänensä ratkaisee vaalit, heidän pitää vielä välittää riittävän paljon vaalien lopputuloksesta, jotta vaivannäöstä johtuva harmi on pienempi kuin vaalien lopputuloksesta saatava hyöty. Katso kuva

Rationaalisen äänestämisen teoria


Tämä ajattelumalli johtaa siihen, että äänestämisen odotetut hyödyt ovat minimaaliset, koska on äärimmäisen epätodennäköistä, että yksi ääni ratkaisisi vaaleja. Koska ihmiset kuitenkin äänestävät sankoin joukoin tästä seuraa äänestämisen paradoksi (paradox of voting). Akateemisen tutkijat ovat olleet kummissaan, miksi siis ihmiset äänestävät? Myöhemmin tutkijat ovat alkanet ratkomaan tätä dilemma ehdottamalla, että ihmiset äänestävät koska haluavat ilmaista oman mielipiteensä tai kantansa johonkin asiaan (ns. expressive voting theory) (Sobel & Wagner (2004)[iii], Engelen (2006)[iv]). Tutkimuksissa on myös todettu, että kansalaiset äänestävät, koska he kokevat että heidän kuuluu, se on heidänvelvollisuutensa. (esim. Bendor et al. (2011)[v]). Jos kokee äänestäminen moraaliseksi velvollisuudeksi, ei tarvitse laskea muita hyötyjä. Yksi äänestämisen selitys on myös se, että koska emme tiedä varmuudella miten muut käyttäytyvät emme myöskään pysty ennakoimaan sitä onko meidän äänemme ratkaiseva. Tilanteessa, missä kaikki taktikoivat ja ennakoivat muiden käyttäytymistä ei voi tietää lopputulosta. Tästä seuraa se johtopäätös, että aina kannattaa äänestää, koska etukäteen ei voi tietää onko oma ääni ratkaiseva. Tätä äänestämisen selittämistä sanotaan peliteoreettiseksi äänestämisen malliksi. Se on käytännössä aika yksinkertaista (emme tiedä miten muut käyttäytyvät), mutta tieteellisesti sen mallintaminen on haastavaa. Katso esimerkiksi (Feddersen 2004[vi]).

Nämä selitykset ja teoriat tuntuvat aika kaukaa haetulta. Uteliaana saamaan selville käytännössä miksi ihmiset äänestävät tein äänestäjäkyselyn Eurovaalien 2014 aikaa. Tutkimuksessa kysyttiin ”Kuinka paljon seuraavat tekijät vaikuttivat päätökseesi äänestää Eurovaaleissa 2014”



Eniten äänestyspäätökseen vaikuttivat halu vaikuttaa asioihin, halu osallistua yhteiseen päätöksentekoon ja äänestämisen kokeminen kansalaisvelvollisuudeksi. On myös tärkeää tukea tiettyjä puolueita/ehdokkaita. Osalle ihmisistä on myös tärkeää mitä äänestäminen symboloi ja monelle äänestäminen on osa omaa identiteettiä. Useissa perheissä äänestäminen on perinne. Jatkossa tarkastellaan näitä yksityiskohtaisemmin.


[i] Downs, Anthony (1957). An Economic Theory of Democracy. New York: Harper.
[ii] Riker & Ordeshook (1968): “ The theory of the calculus of voting”, American Political science review, 62(1), 25-42.
[iii] Sobel, Russell S., and Gary A. Wagner. "Expressive Voting and Redistribution." The Encyclopedia of Public Choice. Springer US, 2004. 569-571.
[iv] Engelen, Bart. "Solving the Paradox The Expressive Rationality of the Decision to Vote." Rationality and Society 18.4 (2006): 419-441.
[v] Bendor, Jonathan & Diermeier, Daniel & Siegel, David A. & Ting, Michael M. (2011): ” A Behavioral theory of elections”, Princetown university press.
[vi] Feddersen, Timothy (2004): “Rational choice theory and the paradox of not voting”, Journal of economic perspectives 18(1)99-112.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti