torstai 31. toukokuuta 2018

Äänestäminen on asioihin vaikuttamista, osallistumista, taktikointia ja kommunikointia

Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan äänestyspäätöstä motivoi eniten halu vaikuttaa asioihin (94%). Myös halu osallistua yhteiseen päätöksentekoon vaikutti lähes kaikilla äänestäjillä (93%). Me haluamme suoraviivaisesti vaikuttaa omaan talouteemme, yhteiskunnan talouteen ja tulevaisuuteen, yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen, ympäristöön ja muihin meille tärkeisiin asioihin. Vaikka monet äänestäjät pyrkivät vaikuttamaan omiin etuihinsa, ei äänestyspäätös ole aina ollenkaan itsekäs. Ihmiset äänestävät myös tietynlaisten arvojen puolesta ja saattavat olla huolissaan jostain tietystä ryhmästä, esimerkiksi vanhukset, lapset, maahanmuuttajat jne.



Pyrkimys vaikuttaa asioihin voi olla suoraviivaista (äänestää mielestään parasta ehdokasta) tai taktikoivaa. Strateginen tai taktinen äänestäminen tarkoittaa ilmiötä, jossa ihmiset eivät äänestä mielestään parasta vaihtoehtoa, jos he eivät usko hänen tulevan valituksi, vaan jotakuta muuta, jonka avulla he pyrkivät estämään vielä huonomman vaihtoehdon toteutumisen (Rotemberg ()[i]). Tällainen ääni voi olla kompromissi, äänestetään todennäköisesti valituksi tulevaa melko hyvää vaihtoehtoa. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinesivaaleissa tilanne, jossa halutaan, että oman puolueen ehdokas saa vastapuolelta vastaansa helpommin voitettavan ehdokkaan ja siksi käydään äänestämässä toisen puolueen esivaaliessa tätä helpommin voitettavaa ehdokasta. Taktista äänestämistä pidetään demokratian kannalta ongelmallisena, koska tällöin vaaleista tulee peli, jossa äänestäjät eivät äänestä parasta ehdokasta, vaan sen mukaan mitä arvelevat muiden äänestävän. Ongelman suuruus vaihtelee, sillä Merrillin (1994)[ii] tutkimuksessa taktinen äänestäminen vaikutti merkittävästi Norjan 1989 vaalien lopputulokseen. Toisaalta taas Fieldhouse et al. (2007)[iii] tutkimuksen mukaan briteistä vain noin 9% äänesti taktisesti vuosien 1997-2001 vaaleissa.  

Näiden edellä mainittujen lisäksi äänestäminen on myös kommunikointia.  Äänestämällä halutaan ilmaista omia poliittisia näkemyksiä. Tätä kutsutaan termillä expressive voting (Carlsson & Johansson- Stenman (2010)[iv], Riker and Ordeshook (1968)[v], Jones & Hudson (2005)[vi], Kamhon & Yang (2001)[vii], Shayo & Harel (2012)[viii], Sobel & Wagner (2004)[ix], Engelen (2006)[x], Copeland & Laband (2002)[xi] ja Schuessler (2000)[xii]. Äänestäjät olettavat poliitikkojen ottavan äänestämällä ilmaistut mielipiteet huomioon. Aika moni äänestäjä tuntuu ajattelevan, että äänestäminen on kommunikointia ja että heidän antamansa ääni kertoo heidän arvoistaan ja tyylistään:


Jonkinlainen mielipiteen ilmaus on myös halu palkita tai rangaista puoluetta/ehdokasta. Ihan samalla tavalla kuin kuluttajat haluavat palkita tiettyjä yrityksiä hyvästä käytöksestä, (esimerkiksi suosimalla ympäristöystävällisiä yrityksiä) tai rangaista yrityksiä huonosta käyttäytymisestä (esimerkiksi boikotoimalla), myös äänestäjät haluavat palkita tai rangaista ehdokkaita tai puolueita. Tämä näkyy selvästi vaalituloksissa, sillä vaalikauden loppupuolen taloudellinen tilanne usein heijastuu vaalitulokseen. Kan & Young (1998)[xiii] sanovat, että osa ihmisistä äänestää pelkästään siksi, että voivat kannustaa tai rangaista jotain ehdokasta tai puoluetta (to ``cheer'' or ``boo''). Vuoden 1988 American National Election Study osoittaa, että tällainen käyttäytymisen on merkittävää ja että se vaikuttaa sekä äänestyspäätökseen yleensä (äänestääkö vai ei) että siihen ketä äänestää. Vaalimuusan tutkimustietopankin mukaan  mukaan halu tukea jotain ehdokasta vaikutti 88% ihmisten äänestyspäätökseen ja puolueen tukeminen 76%.  

Äänestämiseen tai ehdokasvalintaan ei siis ole vain yhtä motiivia tai syytä, vaan siihen vaikuttaa useat motiivit yhdessä. Valinta ei ole yksinkertaista.





[i] Rotemberg, Julio J. (????): “Attitude-dependent altruism, turnout and voting”, Public Choice, Volume 140, Numbers 1-2
[ii] Merrill, III (1994): “Rejoinder”, Journal of the American Statistical Association Dec94, Vol. 89 Issue 428, p1199-1199
[iii] Fieldhouse, Edward & Shryane, Nick & Pickles, Andrew (2007): ”Strategic voting and constituency context: Modelling party preference and vote in multiparty elections”, Political Geography ,26(2),p.159-178, Feb 2007
[iv] Carlsson, Fredrik & Johansson-Stenman, Olof (2010): “Why Do You Vote and Vote as You Do?”, Kyklos Nov2010, Vol. 63 Issue 4, p495-516
[v] Riker, William H., and Peter C. Ordeshook. "A Theory of the Calculus of Voting." American political science review 62.01 (1968): 25-42.
[vi] Jones, Philip & Hudson, John (2005): “Rationality and Voting”, Journal of Economic Perspectives Winter2005, Vol. 19 Issue 1, p242-243
[vii] Kamhon Kan & C.C. Yang (2001): ” On expressive voting: Evidence from the 1988 U.S. presidential election”, Public Choice, Volume 108, Numbers 3-4, p. 1573-7101
[viii] Shayo, Moses & Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012
[ix] Sobel, Russell S., and Gary A. Wagner. "Expressive Voting and Redistribution." The Encyclopedia of Public Choice. Springer US, 2004. 569-571.
[x] Engelen, Bart. "Solving the Paradox The Expressive Rationality of the Decision to Vote." Rationality and Society 18.4 (2006): 419-441.
[xi] Copeland, Cassandra, and David N. Laband. "Expressiveness and voting." Public Choice 110.3-4 (2002): 351-363.
[xii] Schuessler, Alexander A. "Expressive voting." Rationality and Society 12.1 (2000): 87-119.
[xiii] Kan, Kamhon, and Cheng-Chen Yang. "On expressive voting: Evidence from the 1988 US presidential election." Public Choice 108.3-4 (2001): 295-312.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti