Äänestäjät pelkäävät tekevänsä vääränlaisia valintoja ja
katuvansa niitä myöhemmin. Katuminen on niin inhottava tunne, että monet ihmiset
ovat valmiita menemään aika pitkällekin välttääkseen sitä. Koska äänestäjällä
ei ole kuluttajansuojaa, äänestämisen riskit ovat paljon isompia kuin
kuluttajan riskit. Ääntä ei voida palauttaa, eikä sille myönnetä takuuta.
Meidän pitää elää antamamme äänen aiheuttaman mahdollisen mielipahan kanssa
seuraavat 4-6 vuotta (eikä se välttämättä senkään jälkeen unohdu, vaikka tulisikin
uudet vaalit).
Äänestäjän riskit
Äänestämiseen ja äänestämättäjättämiseen liittyy suuri
väärän päätöksen riski. Jos äänestää,
voi myöhemmin alkaa katua ehdokkaan tai puolueen valintaa, kun huomaa,
että joku toinen olisi ollut parempi tai on muuten vain tyytymätön valintaansa.
Jos ei äänestä, voi myöhemmin alkaa katua, ettei vaikuttanut asioihin silloin
kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Ming
Li (2010)[1]
on tutkimusryhmänsä kanssa huomannut, että äänestämättäjättämisen katuminen
liittyy siihen kuinka tiukka vaalitulos oli. Voittajan puolella olleet
äänestämättömät katuvat vähemmän äänestämättömyyttään kuin häviäjän puolella
olevat äänestämättömät. Äänestämiseenkin liittyy riskejä. Riskit
muodostuvat epävarmuudesta sen suhteen edustaako ehdokas niitä arvoja, joita
äänestäjä luulee hänen edustavan (huonon valinnan riski). Ehdokas ei
välttämättä tule valituksi, jolloin äänen katsotaan joko menevän hukkaan
(valitsematta jäämisen riski) tai satunnaiselle saman puolueen edustajalle,
joka ei välttämättä edusta niitä arvoja, joita äänestä haluaisi (väärän
ehdokkaan riski). Puolue saattaa olla vaaleissa häviäjä, jolloin joitain
ihmisiä harmittaa, kun olivat halunneet olla voittavassa joukkueessa (häviämisen
riski). Ehdokas saattaa valintansa jälkeen sotkeutua johonkin skandaaliin (nolon
valinnan riski). Olen koonnut alle erilaisia äänestäjän kohtaamia riskejä:
- Häviämisen riski: Ihmiset
ovat yleensä mieluummin voittajan puolella kuin häviäjän. Puolue saattaa
olla vaaleissa häviäjä.
- Oppositioriski: Jos ehdokas/puolue päätyy oppositioon
vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti vähäisemmät kuin hallitukseen
päässeillä.
- Valitsemattajäämisen
riski: Ehdokas ei tule valituksi ja äänestäjä kokee äänensä menevän hukkaan
- Väärän ehdokkaan riski:
Jos ehdokas ei tule valituksi, ääni menee seuraavalle (satunnaiselle)
saman puolueen edustajalle. Samassa puolueessa saattaa olla esimerkiksi
sekä ydinvoiman kannattajia että vastustajia. Ääni saattaa päätyä juuri
päinvastaisen kannan kannattajalle, jos oma ehdokas ei tule valituksi.
- Huonon valinnan riski: Ehdokas
ei edustakaan niitä arvoja tai aja niitä asioita, joita äänestäjä luuli
hänen vaalilupausten perusteella edustavan ja ajavan.
- Huonon suorituksen
riski:
Ehdokas on passiivinen eikä saa mitään aikaan eduskunnassa/valtuustossa
- Kompromissiriski:
Ehdokas tai puolue tekee kompromisseja, joita äänestäjä ei hyväksy,
päästäkseen hallitukseen tai käyttäytyäkseen puoluekurin mukaisesti
- Lyhytaikaisen
edustajuuden riski. Ehdokas saattaa siirtyä vaalikauden aikana muihin tehtäviin.
- Nolon valinnan riski:
Ehdokas saattaa valintansa jälkeen sotkeutua johonkin skandaaliin tai
käyttäytyä muuten vaan huonosti.
- Vaillinaisen
informaation riski: Vaalien jälkeen huomaa, että joku toinen ehdokas
osoittautuu huomattavasti paremmaksi.
Nämä riskit
realisoituvat eri aikoihin. Osa huomaa jo vaalivalvojaisten aikana
äänestäneensä ”väärin”, osa hallitusohjelmaa muotoiltaessa ja osa vasta
vaalikauden jo alettua. Alla olevassa kuviossa kuvataan riskejä eri ajankohtiin
liittyen.
Monet
äänestäjät pelkäävät katuvansa valintaansa
Vaalimuusan
tekemien Äänestäjän päätöksenteko –tutkimusten mukaan[2] katumisen pelko on todellinen ongelma
äänestäjille. Niistäkin, jotka ovat varmoja äänestämisestään (kysytty
ennakkoäänestysaikana ja osa on jo äänestänyt), 39% pelkäsi katuvansa
valintaansa. Vielä enemmän katumista pelkäsivät ne, joiden äänestäminen oli
epävarmaa. Kun äänestämistä harkitsevista 59% pelkää katuvansa valintaansa lienee
selvää, että tämä on yksi syy olla äänestämättä.
Tutkijat
Irons ja Hepburn (2007)[3]) ovat huomanneet, että
mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä enemmän ihmiset pelkäävät katuvansa Tämä on
melko luonnollista, sillä mitä enemmän vaihtoehtoja alunperin oli, sitä enemmän
on mahdollisuuksia että jokin toinen vaihtoehto osoittautuukin jälkikäteen
paremmaksi. Tämä saattaisi osaltaan selittää sitä, miksi presidentinvaaleissa
on korkein äänestysprosentti ja kuntavaaleissa matalin.
Miten vähentää äänestämisen riskejä
Kokiessaan epävarmuutta äänestäjät välttävät riskiä
pitäytymällä aiemmissa päätöksissään. Toisin
sanoen he äänestävät joko samaa ehdokasta/puoluetta kuin aina ennenkin tai
äänestävät kaikkein suosituimpia ehdokkaita. Moni saattaa myös jättää äänestämättä
tai ulkoistaa oman päätöksentekonsa vaalikoneille. Jos päätöksessä nojaa
vaalikoneen tulokseen ei tarvitse katua, vaan voi syyttää vaalikonetta.
Jos puolue haluaa vähentää äänestäjien kokemaa riskiä, niin
se tarjoaa ennakkoon mahdollisimman paljon informaatiota ehdokkaista (vaillinaisen informaation riski
pienenee). Se voi myös esitellä muiden ihmisten antamia suosituksia (päätöksenteon
ulkoistaminen suosittelijalle vähentää koettua riskiä) ja tarjota äänestäjille
mahdollisuuksia tavata ehdokkaita (huonon
valinnan, huonon suorituksen ja nolon valinnan riskit pienevät). Väärän
ehdokkaan riskiä pienentää puoluekuri ja puolueen selkeät linjaukset. On
toki selvää, ettei näitä voi kaikista asioista olla. Häviämisen riskiä voidaan vähentää kertomalla maltillisia
vaalitavoitteita. Onkin joskus huvittavaa seurata vaalivalvojaisia, missä
kaikki ovat voittajia (joku puolue on saanut eniten ääniä, toinen kasvattanut
eniten äänimääräänsä, joku on säilyttänyt paikkansa ja joku saanut eniten ääniä
tietyltä alueelta tai tietynlaisilta äänestäjiltä).
ps. Kiitos alussa olevasta kuvasta imagerymajestic at freedigitalphotos
[1] Li,
Ming, and Dipjyoti Majumdar. "A Psychologically Based Model of Voter
Turnout." Journal of Public Economic Theory 12.5 (2010): 979-1002.
[2] Tutkimuksia on useita eri vaaleista ja ne on
koottu tietopankkiin. Vastaajia on 1310 kappaletta. Lue lisää tästä: http://www.vaalimuusa.fi/vaalimuusatutkim.html
[3] Irons,
Ben & Hepburn, Cameron (2007): “Regret Theory and the Tyranny of Choice”,
Economic Record Jun2007, Vol. 83 Issue 261, p191-203
Kommentit
Lähetä kommentti