keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Iranin parlamenttivaalit 21.2.2020

Iranin parlamenttivaalit alkoivat kiinnostamaan minua toden teolla, kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sekaantui vaaleihin twiittaamalla suoraan Iranin hallintoa vastustaville kansalaisille. Tätä on mahdotonta käsittää kahdesta syystä. Ensinnäkin vallassa oleva porukka on uudistusmielinen, joka kannattavat yhteistyötä lännen kanssa, maan uudistamista vapaamielisempään suuntaan ja muutenkin rauhanomaista suhtautumista muihin maihin. Presidentti Trump näyttää kannattavan vaihtoehtoista, vanhoillista ja länteen vihamielisemmin suhtautuvaa porukkaa. On mahdotonta ymmärtää miksi. Toivon, että olen tulkinnut tilanteen väärin. Toinen seikka, miksi Trumpin sekaantumista on vaikea käsittää, on häpeämätön vaikuttaminen toisen maan vaaleihin.  Olemme täällä Euroopassa paheksuneet vahvasti Venäjän väitettyä sekaantumista meidän vaaleihimme ja Yhdysvalloissa tutkitaan edelleen minkä verran Venäjä vaikutti Trumpin valintaan viime presidentinvaaleissa. Nyt presidentti Trump sekaantuu ujostelematta toisen maan sisäisiin asioihin ja pyrkii vaikuttamaan täysin avoimesti vaalien lopputulokseen. Eikö tasapuolisuuden takia tätä toimintaa olisi syytä paheksua ihan yhtä paljon kuin Venäjää? 

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on osoittanut tukeaan Iranin mielenosoittajille muun muassa twiittaamalla tukensa farsin kielellä.


Tämä on sikälikin hämmentävää, että Iranin uskonnollinen johtaja näyttää vastailevan Trumpin viesteihin. 

Iran ei tykkää siitä, että Yhdysvallat puuttuu heidän vaaleihinsa 


(Kuvaa klikkaamalla pääset juttuun)

Iranin ehdokkaat asettavan Guardianin neuvoston edustaja, Abbasali Kadkhodai (2020) twiittasi suoraan Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeolle ja kehotti häntä keskittymään Trumpin hallinnon laillisuuteen sen sijaan, että se puuttuisi Iranin sisäisiin asioihin. Mike Pompeo oli aiemmin arvostellut jyrkästi Iranin hallintoa koska se ei päästä toisinajattelijoita ehdolle vaaleissa. Kadkhodai kehotti Trumpin hallintoa keskittymään vain omiin asioihinsa ja jättämään Iranin asiat Iranille. Erityisesti hän pohti legitimiteettiä siinä, että Yhdysvallat puuttuu Iranin vaaleihin.  

Tämä twiittailu ei ole harmitonta, sillä pahimmillaan se saattaa saada mielenosoittajat uskomaan, että Yhdysvallat todella tulee apuun tositilanteessa, mikä ei ole mitenkään todennäköistä. Ei ole myöskään uskottavaa, että Trump olisi todella kovinkaan huolissaan iranilaisista mielenosoittajista (Takkunen & Burtsov, 2020). 

Kuinka vapaat vaalit Iranissa on? 


Iranin parlamentissa on 290 paikkaa, joista 285 vaalitaan vaaleissa. Loput viisi menevät eri uskontokunnille (esimerkiksi yksi kristityille ja yksi juutalaisille). Wikipedian mukaan ehdokkaiden tulee täyttää seuraavat kriteerit: 


Koska ehdokashyväksynnän kriteerit eivät ole mitenkään yksiselitteisiä, on ehdokasvalintoja hyväksyvällä Guarding Council -neuvostolla suuri valta. Neuvostoon kuuluu 12 jäsentä ja tarkistavat kaikkien ehdokkaiden taustat. Vuosien kuluessa neuvosto on varmistanut järjestelmän jatkumisen estämällä ehdokkaita, jotka todennäköisesti pyrkisivät uudistuksiin ja häiritsisivät status quoa (Golgar, 2020). Tämä on johtanut siihen, että ehdokkaat edustavat hyvin kapeaa joukkoa Iranilaisia. Motevalli & Shahlan (2019) mukaan ydinjoukko koostuu presidentti Rouhanin kovimmista kriitikoista, jotka haluavat tiukempaa tulkintaa uskonnollisten lakien noudattamisesta ja joiden näkemyksiä määrittelee epäluottamus Yhdysvaltoihin ja länteen.

Maysam Bizaer ja Zaheena Rasheed kertovat Al Jazeerassa (2020), että Guardian Council ilmoitti hylänneensä yli kolmanneksen 14 500 mahdollisista ehdokkaista, mukaan lukien ennätykselliset 90 entistä kansanedustajaa. Esimerkiksi Teheranissa ei saatu edes täyteen uudistusmielisen puolueen ehdokaspaikkoja, joita oli 30. Hyväksyttyjä ehdokkaita oli vain 20. Hylätyt ehdokkaat olivat enimmäkseen sellaisia, jotka kannattivat maltillisia uudistuksia, suurempaa demokratiaa ja parempia suhteita muuhun maailmaan. Presidentti Rouhani kritisoi televisiopuheessaan voimakkaasti neuvoston toimintaa ja sanoi, että Iran ansaitsisi vapaat vaalit: ”The country belongs to everyone." Vinksahtanut ehdokasvalintasysteemi on johtanut siihen, että kaikki eivät edes yritä päästä ehdolle. Uudistusmielinen poliitikko Abdollah Ramazanzadeh on yksi näistä. Hänen mielestään on turhaa pyrkiä parlamenttiin, koska hän ei usko pääsevänsä edes ehdolle. "Maa on saavuttanut pisteen, jonka jälkeen Irania ei saa enää palautettua oikealle tielle ilman vapaita vaaleja”, Ramazanzadeh on todennut (Radio Farda, 2019). 

Äänestysprosentti ja vaalitulos 


Vaalit käytiin Iranissa melko jännittyneissä tunnelmissa, koska alkuvuodesta käytiin sodan partaalla Yhdysvaltoja vastaan, talouspakotteet vaikeuttavat maan toimintaa ja siellä on ollut paljon väkivaltaisesti tukahdutettuja mielenosoituksia nykyistä johtoa vastaan. Ihmiset olivat tyytymättömiä hallintoon, jonka he muun muassa uskovat peitelleen ukrainalaiskoneen alasampumiseen liittyviä tapahtumia. Mielenosoituksissa on vaadittu suuria uudistuksia.



Ei ollut suuri yllätys, että Iranin konservatiivit voittivat vaalit, kun oppositiolla ei juurikaan edes ollut ehdokkaita. Ibrahim Arwan mukaan (2020) konservatiivit ovat saaneet 219 paikkaa 290-jäsenisessä parlamentissa. Iranin Sisäministeriön mukaan äänestysprosentti koko maassa oli noin 42,5%, mikä on alhaisin vallankumouksen jälkeen. Edellisissä parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli yli 60%. Erityisen alhainen äänestysprosentti oli Teheranissa (25%). Tästä huolimatta Iranin korkein uskonnollinen johtaja Ajatollah Ali Khamenei kertoi, että äänestysprosentti on ollut ”hyvä”. Hän kuitenkin totesi, että maan viholliset ovat yrittäneet "estää" ihmisiä äänestämästä liioittelemalla koronaviruksen uhkaa.

Alhaista äänestysprosenttia kuitenkin povattiin jo ennakkoon. Todettiin etteivät ihmiset halua äänestää konservatiiveja, mutta he ovat pettyneitä myös uudistusmielisiin, jotka yllättäen voittivat edelliset vaalit Rouhanin neuvoteltua 2015 sopimuksen Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa. Presidentti Trumpin vetäydyttyä sopimuksesta yksipuolisesti 2018 alkoivat ongelmat. Kun Trump vetäytyi ydinsopimuksesta, hän heikensi Rouhanin merkittävintä saavutusta ja samalla hänen suosiotansa. Se myös vähensi merkittävällä tavalla intoa lähestyä länttä tai tehdä ylipäätään mitään sopimuksia lännen kanssa. Tämän lisäksi uudistusmieliset eivät pystyneet pitämään vaalilupauksiaan Yhdysvaltojen pakotteiden takia. Suosiota ei ole myöskään lisännyt se, että mielenosoittajia on ammuttu. Presidentti Rouhani puolusti hallinnon toimintaa televisiopuheessaan sanomalla, ettei suvaitse "anarkiaa ja mellakoita" (Bizaer & Rasheed, 2020).

Miksi vaalit olivat Iranille niin tärkeät 


Vaalit tuntuvat olevan Iranille todella tärkeät, vaikka näin pohjoismaisesta perspektiivistä niillä ei tunnu olevan mitään tekemistä demokratian kanssa. Aikani erilaisia lehtijuttuja luettuani ymmärsin, että kyse on johdon tarpeesta saada riittävä legitimiteetin vaikutelma toiminnalleen.  

Saied Golgar (2020) kertoo Al Jazeerassa miten viimeisen neljän vuosikymmenen aikana kuilu kansan ja hallinnon välillä on vähitellen kasvanut. Islamilainen tasavalta menetti heti vallankumouksen jälkeen tukijoukoistaan länsimielisen yläluokan. Myöhemmin keskiluokka lakkasi tukemasta hallintoa, esimerkiksi vuoden 2009 presidentinvaalien jälkeen syntynyt vihreä liike oli merkki keskiluokan kasvavasta tyytymättömyydestä maan johtoon. Vuodesta 2017 lähtien alemmat luokat, jotka ovat perinteisesti muodostaneet järjestelmän merkittävimmän tukipohjan, ovat myös menettäneet uskonsa järjestelmään. Yhä useammat iranilaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että hallitus ei edusta heitä, eikä sitä voida uudistaa.


Golgar (2020) kirjoittaa vaalien olevan erittäin tärkeät Iranille, koska Iranin johto on jo pitkään käyttänyt vaaleja välineenä luodessaan illuusiota julkisesta tuesta johdolle ja sen demokraattisesta legitimiteetistä. Nykytilanteessa johdolle on ollut tärkeämpää kuin koskaan ennen osoittaa edustavansa Iranin kansan tahtoa. Johto oli huolissaan sekä siitä, että kansa äänestäisi ”väärin”, mutta myös liian alhaisesta äänestysprosentista, koska äänestystuloksen tuki hallinnolle ei olisi kovin vakuuttava. Johto tietää, että ”ainoa tapa, jolla se voi selviytyä, on luoda demokratian illuusio antamatta tosiasiallisesti väestölle sananvaltaa” (Golgar, 2020). 

Mitä seuraavaksi


Tällä hetkellä Iran taistelee koronaepidemian kanssa ja kaikki energia menee siihen. Epidemian laannuttua uusi konservatiivinen johto saattaa Helsingin Sanomien jutun mukaan hyvinkin alkaa kehittelemään ydinasetta. Tässä tapauksessa Iranin arkkivihollinen Saudi-Arabia on jo ilmoittanut, että siinä tapauksessa sekin alkaa kehittää omaa ydinasettaan (Mikkonen, 2020).  Toisaalta jää nähtäväksi, miten Iranin sisäiset jännitteet kehittyvät, vaalien tarjoama tuki konservatiiviselle johdolle ei omissa silmissäni ole ehdokasasettelun ja äänestysprosentin huomioiden ole mielestäni kovinkaan vahva, mutta riittääkö se Iranin kansalle? On myös mahdollista, että presidentti Trump tekee jotain yllättävää (samankaltaista kuin kenraali Suleiman surmaaminen alkuvuodesta) kääntääkseen katseet pois Yhdysvaltojen sisäisistä ongelmista ja kritiikistä presidentin toimia kohtaan koronavirusepidemian alkuaikoina. 

Olen hyvin huolissani Iranin tilanteesta. Sympatiani ovat tavallisten iranilaisten puolella, jotka maksavat suurimman hinnan kaikista levottomuuksista, mitkä näyttävät vääjäämättömiltä jännitteiden kasvaessa. Ymmärrän myös vallasta tiukasti kiinnipitäviä tahoja, ei ole helppoa luopua vallasta, varsinkin kun siihen liittyy uskonnollisia vakaumuksia ja huoli maan tulevaisuudesta. Kaikenlaiset muutokset voivat keikuttaa venettä, mikä vaikuttaa jo nyt aika kiikkerältä. Harkitsin jossain vaiheessa, että olisin tarjonnut Vaalimuusan konsultointipalveluja Iranin uudistusmielisille tahoille. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, koska täältä käsin on vaikeaa, tietää kuka on hyvis ja kuka pahis, ja mihin mikäkin toimi johtaa. Tilanne vaikuttaa hyvin vaikealta. Yhteistyötä lännenkään kanssa on vaikea enää myydä iranilaisille, kun Trump yksipuolisesti vetäytyi sopimuksesta. EU toki yrittää pitää siitä kynsin hampain vielä kiinni, koska se on yksi EU:n suurimmista neuvottelusaavutuksista. 

Lähteet: 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti