Amerikkalaisen rasismin juuret Mary L. Trumpin mukaan



Kuuntelin Amazon Audiblesta Mary L. Trumpin viime kesänä ilmestyneen kirjan “The Reckoning: Our Nation's Trauma and Finding a Way to Heal”. Kirja oli jo jonkin aikaa ollut lukulistallani, koska  monissa muissa viime aikoina lukemissani tietokirjoissa viitattiin siihen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja oli nautittavaa kuunnella se kirjailijan itsensä lukemana. 

 

Mary L. Trump on syntynyt vuonna 1965. Hänen äitinsä oli lentoemäntä ja isänsä Fred Trump II. Fred oli presidentti Donald Trumpin veli. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1981. Maryn ja hänen setänsä Donaldin sukset menivät ristiin jo kauan sitten. Wikipedian mukaan tämä johtui siitä, että Donald Trump manipuloi muistisairasta isäänsä rahapulassaan. Perinnänjaosta käytiin riitaa oikeudessa asti. Lisäksi antipatioihin vaikuttanee se, että Mary on lesbo. Hänen piti olla pitkään kaapissa sukunsa ja erityisesti setänsä homofobisten asenteiden takia. Tämä tausta selittänee miksi tunteet Donald-enoa kohtaan eivät ole olleet kovinkaan lämpimät. Mary L. Trumpin edellinen kirja ”Too much and never enough” käsitteli Trumpin sukua ja Donald Trumpin taustoja tarkemmin. Tässä ”Reckoning”- kirjassa ei käsitellä Trumpin sukua, toki presidentti Trump mainitaan useamman kerran. Sen sijaan kirjassa käsitellään amerikkalaisten kahtia jakautumista, rotukysymyksen aiheuttama traumaa ja sen syitä.

Amerikkalainen demokratia on valkoisen Amerikan demokratiaa


Psykologina Mary Trump näkee, että koko Amerikka on syntynyt traumasta. Ensinnäkin siitä traumasta mitä alkuperäisasukkaat ja mustat orjat kokivat. Toiseksi sivustakatsojien traumasta, jotka eivät puuttuneet epäkohtiin, vaikka olisivat voineet. Mutta myös niiden traumasta, jotka pitivät orjia ja tekivät pahoja tekoja. Tätä traumaa ei ole Yhdysvalloissa vielä käsitelty lainkaan. 

 

Vaikka sisällissodassa orjat vapautettiin, tasavertaisiksi kansalaisiksi hyvin harva oli heidät valmis ottamaan. Vaikka monen valkoisen mielestä orjuus oli väärin, ei heidän mielestään kuitenkaan mustille kuulunut antaa samoja oikeuksia kuin valkoisille. Mustat ymmärsivät lukemaan oppimisen tärkeyden, valkoiset taas ymmärsivät sen vaaran mikä siinä piilee. Mustien koulunkäynnin haittaamisen ja estäminen tuli olennaiseksi taktiikaksi, millä voitiin ylläpitää valkoista ylivaltaa. Orjuus ei loppunut sisällissotaan. Se vain muuttui. Mustat pelkäsivät tekevänsä vääriä asioita. Pelko haittasi heidän elämäänsä, sillä väärä asia saattoi olla ihan vain ”black existence”. Musta mies saatettiin lynkata vain siksi, että hän katsoi valkoista naista väärällä tavalla. Tai hän ei astunut sivuun jalkakäytävältä ja antanut tilaa valkoiselle. Mary Trump toteaa, että tuon ajan valkoisten tavoite ei ollut ainoastaan kontrolloida mustia kehoja vaan mustaa toimijuutta. ” The aim was not just control black bodies, but black agency”. 

 

Ei ehkä ollut edes mahdollista integroida vapautettuja orjia kovinkaan jouhevasti yhteiskuntaan, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen kahdeksastatoista ensimmäisestä presidentistä kaksitoista oli entisiä orjanomistajia. Mutta sittemmin mahdollisuuksia olisi ollut. Tasa-arvoon on edelleen pitkä matka. Mary Trump toteaa, että Amerikka on ollut demokratia vain valkoiselle hyväosaiselle luokalle, vaikka Amerikalla on aina ollut potentiaali olla aito demokratia kaikille. Mary Trump kysyykin: ”Ajoiko viimeiset neljä vuotta meidät kauemmaksi tuosta tavoitteesta vai toiko se vain esiin sen, ettemme olleetkaan niin lähellä tavoitetta kuin luulimme?”

Koulutuksen poliittisuus Yhdysvalloissa


Suomessa koulutuspolitiikan tavoitteena on rakentaa suomalaista koulutusta siten, että suomalaiset pärjäisivät mahdollisimman hyvin maailmassa. Eri poliittisilla puolueilla on pienehköjä näkemyseroja esimerkiksi siitä, saako varhaiskasvatus olla voittoa tavoittelevaa toimintaa. Opettajalehden kyselyssä erot tässäkin olivat melko pieniä. Meillä puolueilla ei ole tapana kiistellä koulutuksen sisällöstä, pikemminkin organisoinnin yksityiskohdista. Puolueet eivät puutu opetuksen sisältöön – esimerkiksi siihen mitä peruskoulussa opetetaan Suomen historiasta. 

 

Tilanne Yhdysvalloissa on aivan toinen. Siellä koulutuksen sisällöstä päättäminen on poliittinen kysymys Mary L. Trumpin kirjan mukaan. Republikaanipuolue haluaa, että koulussa opetetaan erilaista historiaa, kuin mitä demokraattipuolue haluaa. Tämä johtaa siihen, että eri osavaltioissa – riippuen siitä mikä puolue on vallankahvassa - opetetaan ihan eri asioita historiasta. Näiden erojen ydin on siinä, miten suhtaudutaan orjuuteen ja sen tuottamaan vaurauteen. Eli siihen miten orjuus muutti yhteiskuntaa ja hyödytti valkoisia amerikkalaisia. Republikaanit eivät halua opettaa lapsille, että maa on tehnyt joskus jotain pahaa. 

 

Mary Trump kertoo, että ”Kun olin lukiossa, tiesin paljon enemmän holokaustista kuin amerikkalaisten alkuperäisasukkaiden kansanmurhasta tai siitä, miten orjaksi otettuja mustia kohdeltiin. Koko kouluaikana sain vahvasti sen viestin, että mustan Amerikan historia ei ollut minun historiaani... (se oli) jotain irrallista”. Koulussa opitaan jo varhain, että ”tässä maassa amerikkalaisuus tarkoittaa valkoista amerikkalaisuutta”. Valkoisena ihmisenä tätä vinoumaa on hyvin hankalaa havaita. Ihmiset eivät ymmärrä miten paljon he ovat ihonväristään hyötyneet. Oppikirjojen tekemisestä on tullut poliittinen prosessi. Orjuus mainitaan sisällissodan syynä, mutta siitä ei puhuta miten orjuus rakensi koko yhteiskuntaa ja vaurastutti sitä. Mustiin kohdistuneista lynkkauksista ja väkivallanteoista ei mainita mitään. 

 

Kun olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa, valitsin yhdeksi kouluaineeksi Yhdysvaltojen historian. Mielikuvani ovat ymmärrettävästi kaiken tämän ajan jälkeen hyvin hatarat, mutta en muista orjuudesta puhutun yhtään mitään. Sen sijaan muistan hyvin asian, mikä tuolloin itseäni hämmästytti todella paljon. Noin viisi senttiä paksussa oppikirjassamme oli Vietnamin sodasta vain puoli sivua. Siitä sai sen käsityksen, että Yhdysvallat pärjäsi sodassa mainiosti. Tämä hyvin pieni anekdootti on vaikuttanut paljon käsitykseeni Yhdysvaltojen koululaitoksesta. Tavallaan Mary L. Trumpin kirja vahvistaa sitä. Mutta on hyvä pitää mielessä, että Yhdysvalloissa riittää hyvin monenlaisia ja monen tasoisia kouluja. Epäilemättä maahan mahtuu myös erinomaisia kouluja. 

 

Turhautuneena koululaitoksen vinoutuneeseen tapaan opettaa Amerikan historiaa New York Times on perustanut 1619-projektin. Tämän tarkoituksena on tuoda esiin, miten paljon Yhdysvallat on hyötynyt orjuudesta ja mustien hyväksikäytöstä. Jotkut koululaitokset ovatkin alkaneet opettamaan sen mukaan. Tosin näitä kouluja uhkaa rahoituksen loppuminen, sillä republikaanit eivät pidä asiasta. Wikipedia kertoo projektista

 

Vaikka 44 valkoisen presidentin jälkeen valittiin presidentiksi Barack Obama, ei rotukysymys ja epätasa-arvo ole silti mihinkään kadonnut. Presidentti Trumpin kaudella rotujen välinen tasa-arvo ei tainnut paljoakaan parantua. Pitkältä ja kiviseltä vaikuttaa tie kohti todellista tasa-arvoa.  

 

Trump, Mary L. (2021): The Reckoning: Our Nation's Trauma and Finding a Way to Heal”, St. Martin's Press

Kommentit