Suurimmalla osalla puoluevalinta kuvastaa arvoja ja tavoitteita
Äänestäjät valitsevat äänestämänsä puolueen enimmäkseen
arvojen perusteella (93% eurovaalien äänestäjistä 2014). Myös puolueen kanta
johonkin yksittäiseen tärkeään asiaan vaikutti valintaan 88%:lla eurovaaliäänestäjistä.
Osa äänestäjistä ei ole niinkään kiinnostunut arvoista vaan haluaa äänestää
puoluetta, joka ajaa heidän omia etujaan (88%). Nämä kaksi puolueen
valintaperustetta ovat potentiaalisesti ristiriitaisia (katso esimerkiksi Suhonen
(2011)[i], Achterberg
(2006)[ii]), mutta
näyttää siltä, etteivät äänestäjät käytännössä koe niiden välillä olevan
ristiriitaa. Sekä arvot että oma etu olivat tärkeitä melkein kaikille
äänestäjille. (katso alla olevaa kuviota)
Puoluevalinta on tapa ja osa omaa identiteettiä
Joillekin ihmisille puoluevalinta on muodostunut tavaksi tai
perinteeksi, jota ei tarvitse erityisemmin miettiä. Puoluevalinta voi myös olla
osa omaa identiteettiä (ns. Identifikaatiomalli Wiberg (2003)[i]). Tietyn
puolueen äänestäminen tuo äänestäjälle sen hyödyn, että hän kuuluu puolueen
äänestäjäkuntaan. Äänestäminen tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikka ei koskaan
kertoisikaan muille ketä äänesti. Puolueen äänestäminen voi olla osa
identiteettiä ja äänestäjän imagoa, vaikka sitä ei koskaan paljastasi
kenellekään. Puolueen äänestäminen ja sen puolesta jännittäminen on osa omaa
traditiota. Puoluevalinta on tapa noin puolelle äänestäjistä ja sukuperinne se
on noin kolmannekselle.
Puoluevalinnalla ilmaistaan omia mielipiteitä
Vaikka puoluevalinta olisi tapa ja osa identiteettiä se ei toki
tarkoita, etteikö joskus voisi äänestää toisinkin, jos on oikein tyytymätön
puolueen toimintaan. Tyypillisesti äänestäjät ovat erityisen tyytymättömiä
hallituspuolueisiin, jolloin yhteiskunnan epäkohdista syytetään hallitusta ja
äänestetään vaaleissa oppositiopuolueita. Tosin arvelen tämän teorian ontuvan
pienten puolueiden kohdalla, koska tutkimusten mukaan yllättävän harva
äänestäjä tietää mitkä puolueet ovat hallituksessa. Ihmiset haluavat palkita
tai rangaista tiettyjä puolueita erityisesti siitä millainen taloudellinen
tilanne maassa on vaalikauden loppupuolella. Joillekin yksittäisille
ehdokkaille saattaa herua sympatiaääniä epäreiluksi koetusta mediariepottelusta
tai vastoinkäymisistä henkilökohtaisessa elämässä. Erään tutkimuksen[1] mukaan saattaa
olla, että viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat tällaisia
sympatiaääniä, koska lehdistö ei kohdellut heitä kovinkaan helläkätisesti. Puoluevalinnalla
halutaan myös ilmaista omia poliittisia näkemyksiä (expressive voting) Carlsson
& Johansson- Stenman (2010)[ii], Jones
& Hudson (2005)[iii], Shayo
& Harel (2012)[iv].
Voittajan puolella oleminen on kivempaa
Usein spekuloidaan, että gallupit vaikuttavat merkittävästi
äänestyspäätöksiin. Sanotaan, että ihmiset haluavat olla voittajan puolella.
Pohditaan sitä milloin galluppeja saa julkaista ja niiden laskentatavoista
käydään väittelyä. Vaikka suurin osa äänestäjistä (80%) eurovaaleissa oli sitä
mieltä, ettei gallupeilla ollut merkitystä, niin kuitenkin viidennes
äänestäjistä sanoi puolueen gallupsuosion vaikuttaneen heidän
puoluevalintaansa. Alla oleva kuvio
kokoaa puoluevalintaan vaikuttavat asiat:
Äänestetään hyviä tyyppejä
Osa äänestäjistä ei ole niinkään kiinnostunut puolueesta
vaan äänestää ensisijaisesti hyvää ehdokasta. Eurovaaliäänestäjistä (2014) 39%
oli samaa mieltä väittämän ”valitsen ensisijaisesti ehdokkaan, puolueella ei
ole minulle väliä” kanssa. Äänestäjistä 91% sanoi hyvien ehdokkaiden
vaikuttaneen heidän puoluevalintaansa. Uskon, että puolueella on
eduskuntavaaleissa enemmän merkitystä kuin eurovaaleissa.
PS. Vaalimuusan nettisivuilta löydät tietoa tehdyistä tutkimuksista ja tutkimustuloksia esitellään tässä Vaalimuusa-blogissa sekä Youtubessa Vaalimuusan kanavalla.
[1]
Eduskuntatutkimuksen keskuksessa (Turun Yliopisto) on meneillään hanke ”Kevään
2011 eduskuntavaalien media-agenda”.
[i] Wiberg,
Matti (2003): ”Äänestäjä on arvaamaton”, Tiede 1/2003
[ii] Carlsson,
Fredrik & Johansson-Stenman, Olof (2010): “Why Do You Vote and Vote as You
Do?”, Kyklos Nov2010, Vol. 63 Issue 4, p495-516
[iii] Jones, Philip
& Hudson, John (2005): “Rationality and Voting”, Journal of Economic
Perspectives Winter2005, Vol. 19 Issue 1, p242-243
[iv] Shayo, Moses
& Harel, Alon (2012): “Non-consequentialist voting”, Journal of Economic
Behavior & Organization ,81(1),p.299-313, Jan 2012
Kommentit
Lähetä kommentti